RS 48/18: ”Kiitos infosta, mutta minä kyllä pärjään”

Göteborgin yliopistossa julkaistiin viime viikolla lääketieteen tohtori Annikki Arolan väitöskirja, jossa kuvataan Ruotsissa asuvien ruotsinsuomalaisten senioreiden kokemuksia terveydestä.

Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 131 yli 70-vuotiasta kotona asuvaa suomalaista ja bosnialaista. Nämä kaksi ryhmää ovat Ruotsin suurimmat maahanmuuttajaryhmät ikääntyvän väestön keskuudessa. Ruotsin yli 80-vuotiaista noin 15 prosenttia on suomalaisia.

Ruotsinsuomalaisten senioreiden haastatteluissa nousi esille erityisesti yksi piirre: he haluavat pärjätä itse. Suomalaiset ikääntyvät erottuvat Ruotsissa jääräpäisyydellään.
Esimerkiksi terveydenhuollon tarjoamaa apua ei välttämättä haluta ottaa vastaan. Vastaus on ennemminkin, että kiitos infosta, mutta minä kyllä pärjään, kertoo tutkimuksen tekijä Annikki Arola.

Suhteet Suomeen ja mahdollisuudet käydä siellä ovat ruotsinsuomalaisille senioreille todella tärkeä asia terveyden kokemisen kannalta.
Kyseessä on omien juurien kaipuu, sukulaissuhteet ja oman identiteetin vahvistaminen sekä mahdollisuus ilmaista itseään omalla äidinkielellään.

Tutkimuksen mukaan ruosusenioreiden yksi pelon aiheita on, että mahdollinen muistisairaus vie heiltä kyvyn kommunikoida ruotsin kielellä, mikä voi olla ongelma hoitotilanteessa.

Tutkimuksen olennaisin tulos on, ruotsinsuomalaisten senioreiden terveys ei välttämättä ole huonompi kuin kantaväestöllä.
Henkilökohtainen terveys koetaan hyväksi, jos Ruotsissa on rakennettu merkityksellinen arki.

Eräiden aikaisempien tutkimusten mukaan ruotsinsuomalaisten terveys olisi keskimääräistä huonompi.
Arolan mukaan syy tähän on työhistoria, ei maahanmuuttajatausta, suuri osa tutkitusta ryhmästä kun on tehnyt raskasta ruumiillista työtä esimerkiksi tehtailla, rakennuksilla ja siivoojina.