RS 42/20: 20 vuotta kansallista vähemmistöpolitiikkaa – hallintoalue pidettävä elävänä
Ruotsinsuomalaiset ovat olleet kansallinen vähemmistö 20 vuoden ajan.
Ruotsin valtiopäivät hyväksyi 2. joulukuuta 1999 viiden vähemmistökieliryhmän, ruotsinsuomalaisten, meänkielisten, saamelaisten, romanien ja juutalaisten tunnustamisen kansallisiksi vähemmistöiksi. Esitys tuli voimaan vuoden 2000 huhtikuussa.
Suomen kielen hallintoalueen alku oli vaatimaton, siinä oli aluksi mukana vain viisi pohjoisen kuntaa, Haaparanta, Jällivaara, Kiiruna, Pajala ja Ylitornio.
2020 alussa suomen kielen hallintoaluekuntia oli 66 eli yli neljäsosa Ruotsin kunnista.
Ruotsin hallitus otti toukokuussa 2020 vastaan mietinnön nimeltä ”Högre växel i minoritetspolitiken – Stärkt samordning och uppföljning”. Parhaillaan remissikierroksella olevan mietinnön tarkoitus on tehostaa vähemmistölain toimeenpanoa.
Tehostamisen varaa todella on.
Suomen kielen hallintoalue on osoittautunut menestykseksi, mutta näyttää siltä, että monet kunnat ovat hoitaneet vähemmistökielilain velvoitteet puutteellisesti.
Kartoitusten ja kyselyjen mukaan kielivähemmistökysymykset ovat väheksyttyjä, ja esiintyy tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja. Lain määräyksiä tulkitaan eri tavoin eri kunnissa ja myös kielivähemmistöjen keskuudessa, ja vallitsee puute henkilökunnasta, jotka tuntevat vähemmistökielet ja -kulttuurin.
Hallintoaluevirkamiehet ja –koordinaattorit, jotka kunnissa vähemmistöasioita hoitavat, ovat erittäin tärkeä ryhmä ruotsinsuomalaisille.
Monissa kunnissa ei suomenkielistä koordinaattoria ole saatu palkatuksi.
Tukholma, jossa asuu 76 000 suomalaistaustaista, on yksi maailman suurimpia suomalaiskaupunkeja. Viime kevään jälkeen kaupungissa ei ole ollut suomenkielistä koordinaattoria. Kaupunginkansliasta tiedotetaan, että suomen kielen puhuminen ei ole tärkeä työtehtävä.
Myöskään Tukholman pohjoispuolella sijaitsevassa Upplands Väsbyn kunnassa ei syksyn 2019 jälkeen ole ollut suomenkielistä koordinaattoria.
Suuren suomalaisväestönsä vuoksi Upplands Väsby tunnetaan myös nimellä ”Lilla Finland”.
Kuntien suomen kielen koordinaattorit joutuvat myös yhä useammin hoitamaan muita työtehtäviä omien töiden ohessa. Silloin kun kyse on kulttuurikysymysten tai vastaavien hoidosta, on siitä etua hallintoaluetyössä.