Lakipalsta – RS v.36/10

kovanen

Vielä asiaa perunkirjoituksesta

Perunkirjoituksen ei sinänsä pitäisi olla hankala toimenpide ottaen huomioon, että sellainen on jokaisen kansalaisen jälkeen tehtävä.

Näin ei kuitenkaan ole ja joskus perunkirjoitus voi venyä hyvin monimutkaiseksi jollei perukirja alusta alkaen täytä asetettuja vaatimuksia.
Mainittakoon tässä yhteydessä, että tietyissä tapauksissa, mikäli vainajan omaisuus ei riitä muuhun kuin korkeintaan hautauskustannuksiin ja vainajalla ei myöskään ollut kiinteää omaisuutta tai omistusoikeutta tonttiin, saatetaan perunkirjoitus korvata ns. kuolinpesäilmoituksella (dödsboanmälan).
Perunkirjoitus on suoritettava kolmen kuukauden sisällä kuolintapauksesta. Aika on arvioitu niin, että hautaus ennätetään tässä ajassa toimittaa ja että jäämistöstä on ennätetty saada riittävät tiedot perunkirjoitusta varten.
Perukirjan rekisteröi verottaja, jolta voi anoa lisäaikaa perunkirjoituksen pitämiseen. Hakemusperusteet on tällöin motivoitava. Huomattakoon myös, että perunkirjoituksen tekemättä jättämisestä saattaa seurata uhkasakko.
Yksi monimutkaisimmista ja myös kustannuksellisesti vaativimmista esivalmisteluista lienee sukuselvityksen tekeminen tapauksissa jolloin vainajalla ei ole rintaperillisiä. Esimerkiksi Suomessa on edelleen käytäntö, että tiedot on hankittava jokaiselta seurakunnalta erikseen mitä mahdollisia merkintöjä on olemassa lapsista ja puolisosta, minne asianomainen on muuttanut jne.
Tieto perunkirjoituksesta on annettava jokaiselle kuolinpesän osakkaalle, Amerikkaa myöten, huolimatta siitä kuinka epätodennäköiseltä vaikuttaisikin, että asianomaisella on halua, mahdollisuutta tai tarvetta saapua tilaisuuteen.
Mikäli kuolinpesän osakas on toiminut pesän omaisuuden suhteen niin, että on syytä epäillä perukirjaan annetun tiedon todenperäisyyttä, voi asiaan hakea selvitystä käräjäoikeuden avustuksella vaatimalla tiedonantajan valalle (bouppteckningsed) ja väärän valan lausunta oikeudessa on niin vakava rikos, että seurauksena voi olla vankilatuomio.
Yksityishenkilön, joka ei työkseen tee perunkirjoituksia, on syytä antaa toimenpide aina asianajajan tai vastaavan tehtäväksi. Pitkittynyt toimitus aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia ja puutteellisuuksien selvittäminen päättyy usein siihen, että lopulta on kuitenkin turvauduttava asiantuntijan apuun.
Perunkirjoituskustannus on kuolinpesältä menevä poisto ja oikein tehty perunkirja on oivallinen apuväline tulevaa perinnönjakoa silmällä pitäen.

HILKKA-RIITTA KOVANEN
Asianajaja