Lääkärinpalsta – RS v.31/14
Kysymys: Onko maksakirroosi alkoholin vai voiko se olla geneettisen tekijän aiheuttama sairaus? Olen kuullut isäni nuorimmalta sisarelta, että meillä on suvussa vatsakipuja. Todettu kahdella sisarella samassa perheessä.
Olen lukenut, että maksakirroosi on alkoholin aiheuttama sairaus.
Meillä on ollut monella vatsavaivoja, tulee helposti pöhömaha, kertyy kaasuja. Isäni äiti kuoli ”vatsatautiin” 1947, isälläni oli koko elämänsä ongelmia vatsan kanssa (ei saanut siihen apua). Hän oli absolutisti. Sisareni kamppaili myös vatsansa kanssa, vyötärön mitta vaihteli. Hän oli miltei kasvissyöjä. Minullakin on vatsavaivoja. Syön särkylääkkeitä.
Olisin kiitollinen sinun näkemyksestä kirroosin syihin ja edeltäehkäiseviin toimenpiteisiin.
Kysymystä on lyhennetty toimituksessa.
Liisa
Vastaus: Maksa on elimistön suurin rauhanen, joka sijaitsee vatsaontelossa oikean kylkikaaren alla. Maksa on toiminnaltaan ja rakenteeltaan monimutkainen elin, jonka tuotteet erittyvät sekä vereen että sapen mukana suolistoon. Maksa vaikuttaa aineenvaihduntaan tuottamalla ruoansulatukseen sappea, veren hyytymistekijöitä ja monia hormoneja sekä eliminoi haitallisia aineita. Maksa muokkaa ravinnon hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja elimistölle sopivaan muotoon.
Maksasairauksia on runsaasti: Maksasairaudet ovat yleistyneet ja niihin kuolleiden määrä on kasvanut viime vuosina selvästi. Maksaa voivat vahingoittaa ylipaino, monet lääkeaineet, alkoholi ja virukset. Kuolleisuus maksasairauksiin ja kirroosiin on kasvanut Suomessa nopeimmin Euroopan maista.
Sappitietulehdus (kolangiitti) aiheutuu sapenkulun estymisestä ohutsuoleen. Sapenkulku voi estyä monesta syystä, joista eräs tavallisimpia on sappitien tukkiva sappikivi. Kulkuesteen voi aiheuttaa myös alkoholi, lääkeaineet, virushepatiitit.
Alkoholihepatiitti on pitkäaikaiseen ja suureen alkoholinkäyttöön liittyvä maksasairaus, joka jatkuessaan saattaa johtaa rasvamaksan kehittymiseen ja edelleen, hepatiittiin, fibroosiin, kirroosiin ja lopuksi maksasyöpään.
Hepatiitti A (HAV) tarttuu saastuneista elintarvikkeista tai vedestä.
Hepatiitti B (HBV) viruksen aiheuttama tulehdus, joka tarttuu veren välityksellä.
Hepatiitti C (HCV) viruksen aiheuttama tulehdus, joka tarttuu veren välityksellä.
Hepatiitti D (HDV) tarttuu veren välityksellä, mutta on harvinainen).
Hepatiitti E (HEV) tarttuu saastuneista elintarvikkeista tai vedestä.
Hepatiitti G (HGV) tarttuu veren välityksellä, mutta on harvinainen.
Autoimmuunihepatiitti (AIH) on krooninen, etiologialtaan tuntematon, immuunivälitteinen maksasairaus, joka aiheuttaa maksasoluvaurion joko suoraan soluvälitteisen tai vasta-ainevälitteisen sytotoksisuuden tai niiden yhdistelmän seurauksena.
Primaarinen biliaarinen kirroosi (PBC) on maksan sisäisten sappiteiden tulehdussairaus, joka voi aiheuttaa sapen kertyminen maksaan (kolestaasi) ja vaikeuttaa rasvojen sekä rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä. PBC voi edetä kirroosiin ja on usein maksansiirron aihe.
Sekundäärinen biliaarinen kirroosi (SBC) muistuttaa taudinkuvaltaan edellistä mutta sappitietukoksen aiheuttaja voi olla sappikivi, striktuura, tuumori tai atresia ja saattaa aiheuttaa kirroosin.
Primaari sklerosoiva kolangiitti (PSC) on syntymekanismiltaan (etiologialtaan) tuntematon maksan sisäisiä ja ulkoisia sappiteitä ahtauttava sapen virtauksen estävä sairaus, mikä voi johtaa maksakirroosiin. Tulehduksellisia suolistosairauksia potevilla on todettu olevan riski sairastua tähän tautiin.
Maksasyövät (hepatooma) ovat verattain yleisiä ja lisääntyneet alkoholinkäytön, maksakirroosin, ylipainon ja virustulehdusten vuoksi. Muiden elinten rinta-, keuhko-. eturauhas-, suolistosyövät lähettävät usein etäispesäkkeitä (metastaaseja) maksaan.
Tutkimukset Anamneesin, lääkärin tutkimuksen ja laboratoriokokeiden (AFOS; ALAT; ASAT,GT, bilirubiini) perusteella päätetään jatkotutkimuksista. Maksaa voidaan tutkia ultraääni-, tietokonetomografia-, varjoainetehosteisella tietokonetomografia- ja magneettitutkimuksilla. Niillä saadaan tietoa maksan koosta ja rakenteesta, sappiteiden tilasta ja verisuonten virtauksista. Kuvantamistutkimuksilla voidaan erottaa akuutti maksasairaus kroonisesta, todeta sairauteen liittyviä komplikaatioita ja tehdä joissakin tapauksissa lopullinen diagnoosi. Maksaa voidaan tutkia myös ottamalla siitä koepala. Sappikiviä voidaan poistaa ja sappitiehyeitä tutkia endoskooppisen retrogradisen kolangiopankreatikografian (ERCP) avulla. Magneettispektroskopialla on mahdollista arvioida maksan rasvapitoisuutta. Ultraääneen perustuvalla maksan tilanteen tutkimisella voidaan arvioida sidekudoksen (kirroosin) määrää.
Hoito Maksasairauksien hoito on usein syynmukaista esimerkiksi silloin kun sapen eritys suoleen on estynyt sappikivien vuoksi niin hoito on usein kirurginen tai endoskooppinen. Maksaperäisestä (intrahepaattisen) syystä johtuvan sapenerityksen (kolestaasin) loppumisen hoito on aiheuttajan mukaista, kuten lääkityksen muutos tai alkoholin käytön lopetus. Rokotteita on saatavissa A-ja B-hepatiittia vastaan ja lääkehoitoja B- ja C- hepatiittiin.
Suurin osa B-hepatiit tartunnan saaneista paranee itsestään eikä se vaadi hoitoa. Muille B-hepatiitin hoitona on pegyloitu interferoni tai lamivudiinia, adefoviiria, entekaviiri tai tenofoviiria. C-hepatiitin hoitona on pegyloitu interferoni ja ribaviriini. Autoimmuunihepatiitti (AIH) Hoitona käytetään budesonidia, ja tiopuriineja ylläpitohoidoksi siklosporiinia tai takrolimuusia ja hoitoon reakoimattomille rituksimabia. Primaarinen biliaarinen kirroosi (PBC) hoitona ursodeoksikoolihappo tai budenosidi-kortikosteroidi. Primaari sklerosoiva kolangiitti (PSC) hoitona ursodeoksikoolihappo ja sappiteiden laajennus. Muihin maksasairauksiin lääkityksestä ei ole sanottavaa hyötyä.
Joskus maksansiirto on ainoa ratkaisu. MARS-hoidolla (Molecular Adsorbent Recirculating System) poistetaan verenkierrosta sekä albumiiniin sitoutuneet että vesiliukoiset haitalliset aineet ja Mars-tukihoito voi tarjota lisäaikaa sopivan siirrännäisen löytymiselle. Osalle potilaista dialyysi helpottaa maksakooman oireita. Maarianohdakkeen sisältämän antioksidantin, silymariiniin, on useissa tutkimuksissa todettu tehostavan maksan toimintaa ja suojelevan sitä ulkopuolelta tulevilta myrkyiltä, sekä korjaavan jo syntyneitä vaurioita. Silymariini on myös tehokkain vastalääke kärpässienten myrkyn amatoksiinien aiheuttamiaa myrkytyksiä vastaan.
GUNNAR KARTTUNEN
Yleislääketieteen erikoislääkäri
Tukholma