Kun Ruotsi muutti kurssia

Ruotsi on muutaman viime viikon aikana toteuttanut valtavan poliittisen kurssinmuutoksen. Marraskuun lopussa hallitus ilmoitti kiristävänsä pakolaispolitiikkansa EU:n vähimmäistasolle ja teki näin täyskäännöksen maan avoimessa pakolaispolitiikassa.
Vastaisuudessa turvapaikanhakijat eivät enää saa pysyviä oleskelulupia ja myös perheenyhdistämisen sääntöjä ja elatusvelvollisuutta kiristettiin.

4. tammikuuta Ruotsi aloitti Tanskasta saapuvien matkustajien henkilöllisyystodistusten tarkistamisen. Kaikilta maahantulijoilta vaaditaan jatkossa voimassa oleva passi tai ajokortti. Tarkastukset ovat voimassa aluksi puoli vuotta ja niitä jatketaan kolmen vuoden ajan.

Tarkastusten taustalla on turvapaikanhakijoiden suuri määrä. Viime vuonna Ruotsista haki turvapaikkaa noin 163 000 henkilöä.
Vain 20 prosentilla heistä oli matkustusasiakirjat kunnossa. Uuden käytännön toivotaan vähentävän Ruotsiin saapuvien turvapaikanhakijoiden määrää. Hallituksen mukaan tulijoiden runsaus aiheuttaa vakavan uhan yleiselle järjestykselle ja maan turvallisuudelle.

Tämän lisäksi sisäministeri Anders Ygeman ilmoitti viime viikolla, että Ruotsi palauttaa 80 000 turvapaikanhakijaa. Tämä tarkoittaa sitä, että viime vuonna Ruotsista turvapaikkaa hakeneista vain puolet saa myönteisen vastauksen ja loput lähetetään pois maasta.

Hakemusten hylkäämiset johtavat siihen, että monet turvapaikanhakijat menevät maan alle. Ruotsin poliisi vakuuttaa, että tähän on valmistauduttu.
Ruotsi on koko pakolaiskriisin ajan ollut EU:n suurimpia pakolaisten vastaanottajamaita suhteutettuna väkilukuun.
Päämääränä on vähentää tulijoiden määrää tuntuvasti nykytasolta.

Maailma elää suurinta pakolaiskriisiään sitten toisen maailmansodan. Syksyn aikana miljoonat pakolaiset hakivat turvaa Euroopasta ja EU:n yhteiset sopimukset turvapaikanhakijoiden kohtelusta kaatuivat kuin korttitalo.

Pakolaiskysymyksissä Ruotsin kansan mielipiteet ovat viime viikkoina kiristyneet huomattavasti. Hallitus toimii oikein, ajattelee enemmistö ruotsalaisista viimeisten mielipidemittausten mukaan. Osa kaipaa vieläkin tiukempia toimia.
Viime päivien levottomuudet vastaanottokeskuksissa ja Tukholman keskusasemalla ovat polarisoineet pakolaiskeskustelua entisestään.

Ruotsalaisten mitta on siis tullut täyteen. Mutta uskaltaako kukaan enää käydä arvokeskustelua? Muistaako kukaan enää, että suurin osa pakolaisista on ihmisiä, joilla on hätä? Monet heistä ovat pikkulapsia.
Onko maata, jossa ihmiset uskaltavat ajatella näin, kun niin ei tehdä edes Ruotsissa, joka on ollut solidaarisuuden esimerkkimaa ja edelläkävijä maailmassa?

Ruotsin valtakunnassa ja pakolaispolitiikassa pitää olla kuri ja järjestys.

Mutta meillä suomalaisilla on myös lupa muistaa oma historiamme.
Suomen kansa on kokenut sodan kauhut todella rankalla tavalla nykyhistoriansa aikana.
Toisen maailmansodan aikana Suomesta lähetettiin noin 80 000 lasta Pohjoismaihin sotaa pakoon, useimmat heistä Ruotsiin. Lapset olivat kaikki alle 14-vuotiaita, monet vain muutaman kuukauden ikäisiä.

Suomalaiset sotalapset ovat yhä näkyvä ryhmä ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Suomalaislasten traumat, joita sota ja ero vanhemmista aiheuttivat lähes 70 vuotta sitten ovat samanlaisia kuin ne kauhut, joita eri maissa käynnissä olevien sotien jalkoihin joutuneet pienet, viattomat ihmislapset joutuvat parhaillaan kokemaan.

Me emme saa unohtaa heitä.