Kotimaa tää pohjoinen

Ruotsinsuomalaiset ovat ainutlaatuinen kieliryhmä: virallinen Ruotsin kielivähemmistö, mutta samalla myös osa Suomen kansaa. Suomen ja Ruotsin pitkä yhteinen historia, maiden kulttuurinen yhteneväisyys ja maantieteellinen läheisyys vahvistavat yhteyttä.

Kansalaisuuskysymykset ovat tärkeitä ruotsinsuomalaisille identiteetin kannalta ja niillä on myös tunnearvoa.
Ruotsinsuomalaiseen vähemmistöön kuuluu noin puoli miljoonaa ihmistä. Tähän joukkoon kuuluu myös reilut satatuhatta Suomen kansalaista. He ovat ruotsinsuomalaisia, joista monet ovat myös Ruotsin kansalaisia, eli heillä on kaksoiskansalaisuus.

Sekä Ruotsi että Suomi hyväksyvät kaksoiskansalaisuuden.
Ruotsissa asuva Suomen kansalainen saa Ruotsin kansalaisuuden ilmoitusmenettelyllä paikallisesta lääninhallituksesta. Edellytyksenä on, että on asunut maassa viiden vuoden ajan.
Ja Ruotsissa asuva entinen Suomen kansalainen saa Suomen kansalaisuuden takaisin ilmoitusmenettelyllä.

Kaksoiskansalaisuutta koskevat säännökset ovat kansainvälisiä. Ne eivät koske pelkästään Pohjoismaita. Kansainvälisen politiikan tapahtumat ja kriisit vaikuttavat aina kansalaisuutta koskevan lainsäädännön tulkintaan myös meillä.

Kaksoiskansalaisuuteen liittyy myös kysymyksiä, jotka koskevat kaksinkertaisia demokraattisia oikeuksia ja velvollisuuksia kahdessa maassa. Tämän lainsäädännön piiriin kuuluvat esimerkiksi äänioikeutta ja asevelvollisuutta koskevat säädökset.

Mutta kansalaisuus on myös asia, johon liittyy juridiikan lisäksi hyvin paljon tunnetta. Kyseessä on henkilökohtaisesti erittäin tärkeä ja syvästi koettu asia, joka koetaan hyvin voimakkaana osana omaa identiteettiä.
Kaksoiskansalaisuus tukee demokratiakehitystä, lisää ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja kotoutumista asuinmaahan.

Pohjoismainen passivapaus ja yhteiset työmarkkinat otettiin käyttöön jo vuonna 1954. Pohjoismaalaisilla on vuosikymmenien ajan ollut oikeus äänestää asuinmaansa kunnallisvaaleissa.

Maailma muuttuu nopeaa vauhtia, toisinaan rajulla tavalla ja kriisien kautta. Näyttää siltä, että Pohjolan pienet, toisilleen läheiset ja kansanvaltaiset hyvinvointivaltiot joutuvat tulevaisuudessa turvautumaan yhä enenevässä määrin toistensa apuun. Ehkäpä kansalaisuusasioiden osalta voitaisiin joskus tulevaisuudessa ottaa harkintaan ehdotus yhteispohjoismaisen passin käyttöönotosta.