RS 20/25: 25 vuotta vähemmistöpolitiikkaa

Ruotsinsuomalaiset ovat olleet kansallinen vähemmistö 25 vuoden ajan.

Ruotsin valtiopäivät hyväksyi 2. joulukuuta 1999 viiden vähemmistökieliryhmän, ruotsinsuomalaisten, meänkielisten, saamelaisten, romanien ja juutalaisten tunnustamisen kansallisiksi vähemmistöiksi.

Suomen kielen hallintoalueen alku oli vaatimaton, mukana olivat aluksi vain viisi Norrbottenin kuntaa Haaparanta, Jälllivaara, Kiiruna, Pajala ja Ylitornio.

Monissa Ruotsin kunnissa on merkittävä ruotsinsuomalainen vähemmistö ja niinpä monet kunnat halusivat mukaan. Vuoden 2020 alusssa suomen kielen hallintoaluekuntia oli 66 eli yli neljäsosa Ruotsin kunnista.

On mahdollista, että näiden kuntien lukumäärä nousee lähiaikoina 67:ään, sillä Blekingeen kuuluvassa Olofströmissä ruotsinsuomalaiset ovat päättäneet aloittaa uudelleen neuvottelut kunnan kanssa hallintoalueeseen liittymisestä.

Suomen kielen hallintoalue on osoittautunut menestykseksi. Toki parantamisen varaakin on. Monessa kunnassa vähemmistökielilain velvoitteet on hoidettu hyvin, mutta on myös esimerkkejä kunnista, joissa ruotsinsuomalaisten asiat on hoidettu puutteellisesti. Lain määräyksiä tulkitaan eri kunnissa eri tavoin.

Monessa kunnassa on puute henkilökunnasta, joka tuntee vähemmistökielet ja -kulttuurin.

Hallintoaluevirkamiehet ja -koordinaattorit, jotka käytännössä kunnissa vähemmistöasioita hoitavat, ovat ruotsinsuomalaisten kannalta erittäin tärkeitä.

Joissakin kunnissa hallintoaluekoordinaattorin virkaa ei ole täytetty.

On myös kuntia, joissa koordinaattori on osapäiväinen ja joutuu hoitamaan muita kuin hallintoalueen työtehtäviä oman työnsä ohella esimerkiksi kulttuurihallinnon puolella. Tämä ei ole hyvä ratkaisu – kuntien suomen kielen koordinaattorin virassa toimivien on oltava täysipäiväisiä vähemmistön kieliasioiden hoitajia. Ja totta kai heille on maksettava tästä työstä kunnon palkka.