Pääkirjoitus – RS v.3/16

De nordiska flaggorna
Pohjoismainen passivapaus ja yhteiset työmarkkinat astuivat voimaan vuonna 1954. Pohjoismaissa asuvat voivat äänestää asuinmaansa kunnallisvaaleissa ja saavat ilmoitusmenettelyllä kaksoiskansalaisuuden Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Islannissa. Kuva:Pohjoismaiden Neuvosto.

LIITTOVALTIO POHJOLA

Pohjoismaiden liitto on viime päivinä jälleen noussut keskustelun kohteeksi lehtien palstoilla. Ruotsalainen historioitsija Gunnar Wetterberg nosti asian keskusteluun Dagens Nyheterin debattipalstalla sunnuntaina ja samasta asiasta on viime aikoina Suomen lehtien palstoilla kirjoitellut myös suomalainen kansantaloustieteen professori Sixten Korkman.

Wetterberg kirjoittaa DN:ssä että ”Liittovaltio Pohjola” eli viisi pohjoismaata Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti yhdessä kuuluvat maailman 10-12 suurimman talouden joukkoon. Pohjoismainen liittovaltio saisi itsestään selvän paikan G20-neuvotteluissa ja kuuluisi myös EU:n tärkeimpiin jäseniin.

Hän kirjoittaa, että Eurooppa on kriisissä: euroalueen mailla on vaikeuksia seurata omia taloussääntöjään, Iso-Britannia on ehkä eroamassa EU:sta ja Venäjän toiminta Ukrainassa on huolestuttavaa. Pakolaisten virta on sulkenut rajat, pohjoismainen työvoiman vapaa liikkuvuus on uhattuna. Wetterberg ehdottaa yhteistä siirtolaispolitiikkaa, yhteisen turvallisuuspolitiikan selvittämistä Pohjoismaiden Neuvoston toimesta ja yhteistä työmarkkinapolitiikkaa.

Suunnitelmat Pohjolan Liittovaltiosta eivät ole realistisia, mutta pohjoismaisen yhteistyön kannalta katsottuna ne ovat tärkeitä ja ymmärrettäviä.
Pohjoismaat ovat hyvin samankaltaisia, kulttuurisesti, poliittisesti ja institutionaalisesti mailla on hyvin paljon yhteistä, sen todistaa esimerkiksi Suomen ja Ruotsin läheinen suhde.

EU:ssa Pohjoismaiden yhteistyö on jäänyt vähäiseksi, kukin maa kulkee omaa tietään. Suomi on mukana yhteisvaluutta eurossa, Ruotsi ja Tanska eivät ole. Norjalaisilla on oma valuutta kruunu sillä Norja ei ole EU:n jäsen. Tanska ja Norja ovat Naton jäseniä.

Euroopan Unioni ja Pohjoismainen yhteistyö eivät ole toisiaan pois sulkevia. Pohjoismaat voisivat tehdä paljon enemmän alueellista yhteistyötä monella alueella, kuten Itämerta koskevat kysymykset, energiapolitiikka, tutkimus- ja innovaatiohankkeet. Syvenevästä yhteistyöstä kertoo esimerkiksi se että reilu viikko sitten Suomen ja Ruotsin pääministerit ehdottivat puolustusyhteistyötä maiden välille.

Pohjolan asukkaat tuntuvat myös pitävän liittovaltioajatusta hyvänä: Oxford Research selvitti mielipiteitä pari vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa. Selvisi, että 42% pohjoismaiden asukkaista suhtautuu ajatukseen myönteisesti. Kansalaiset ymmärtävät pohjoismaisen yhteistyön tuomat poliittiset ja taloudelliset hyödyt.

Maailma muuttuu, ja tärkein syy siihen että Pohjolan viisi kansanvaltaista hyvinvointivaltiota joutuvat tulevaisuudessa yhä enemmän turvautumaan toistensa apuun ovat ulkoa päin tulevat uhat.

On hyvin mahdollista, että Iso-Britannia eroaa EU:sta kansan-äänestyksessä, joka pidetään vuoden 2017 loppuun mennessä. Britannian ero johtaa väistämättä siihen, että yhteisvaluutta euro ajautuu kriisiin.

Toinen uhka on Euroopan pakolaiskriisi, joka on johtanut henkilöllisyystarkastuksiin Tanskan ja Ruotsin välisessä henkilöliikenteessä, mikä taas on katastrofi Juutinrauman yhteistalousalueelle.

Ukrainan kriisi ja se seikka, että Venäjä on valmis entistä hanakkaammin käyttämään sotilaallisia keinoja ohjaa myös Pohjoismaita entistä vahvemmin yhteistyön suuntaan.