RS 26/10

Kuninkaallisia oli kymmenen vuotta sitten kummaltakin puolelta Ruotsia ja Tanskaa erottavaa Juutinraumaa kilistämässä laseja ja ihailemassa ihmisten puuhastamaa suurtyötä, eli Juutinrauman uutta siltaa, jonka monet tuntevat Öresundin siltana.

Ja toki ihailemista suurtyössä olikin: 90-luvun puolessavälin alkaneet työt olivat tuottaneet mm. 203,5 metriä korkeat tornit, joita etelään muuttavat lintuparvet sitten joutuvat väistelemään. Kaikenlaista muutakin oli sillan tekemiseksi paikalle kärrätty, kuten 82 000 tonnia terästä, 320 000 kuutiometriä betonia, 2300 tonnia kaapelia, kuusi miljoonaa kuutiota hiekkaa ja rakennusmassaa.

Kaikella tällä materiaalilla oli sitten saatu aikaan 15 840 metriä yhteyttä, josta varsinaista siltaa 7 845 metriä ja sen päälle tunneliosuutta useita kilometrejä.
Sillan alta sopii kulkemaan korkeintaan 55 metriä korkea laiva, ja viime vuonna joutui Suomessa rakennettu risteilyalus pudottamaan korkeuttaan jonkun metrin, sillan alta päästäkseen.

Eikä sillassa vielä kaikki: sen oheen rakennettiin 1 600 000:sta tonnista kiveä kokonainen saari Pepparholm, josta nyt raportoidaan kehittyneen sukupuuton uhkaamille viherläikkäisille sammakoille 130 hehtaarin turvapaikka, missä niitä laskettiin jo vuonna 2008 olleen 2 500!

Silta rakennettiin pitkien keskustelujen jälkeen korvaamaan laivayhteydet, jotka siihen asti olivat yhdistäneet Malmöä ja Kööpenhaminaa. Ja jos kohta siltamaksut ovat vuosien mittaan rajoittaneet matkoja, lasketaan kuitenkin, että juna- ja automatkoja tehtiin viime vuonna jo yli 25 miljoonan hengen voimalla.

Tanskalaisia on kautta vuosien tullut enemmän Ruotsiin kuin päinvastoin. Niinpä vuonna 2007 jo 4 360 tanskalaista muutti yli salmen Ruotsiin, kun tältä puolelta muutti Tanskaan 2 062 henkeä. Ruotsin puolelle, lähelle sillan alkua on syntynyt kokonainen tanskalaisten kolonia, josta ”pendlataan” Tanskaan ja eletään muuten monin tavoin halvemmalla Svea-mamman sylissä.

Turismi toi sitten skoonelaisille myös mukavat tulot, eli 17,8 miljardia kruunua viime vuonna. Muutakin turismia on ollut, kun sillan tulli on takavarikoinut 65 prosenttia kaikesta Ruotsissa napatusta heroiinista ja 70 prosenttia hashiksesta – ja monet tietysti kysyvät kuinka paljon jää löytymättä.

Kukaan ei varmaan tiedä kuinka monilla matkoista on lastit Tanskan ja Saksan ”ilojuomista”.
Kaiken tämän saavutetun jälkeen on siitä huolimatta monia, jotka katsovat, että liikenne sillalla on verrattain hiljaista, ja monet osoittavatkin länteen Helsingborgin ja Helsingörin suuntaan, jossa suuret lautat kärräävät varsinkin lastiliikennettä yli kapean salmen.

Mutta yhtä monet puhuvat innolla Tanskaa ja Saksaa erottavasta Fehmarnin salmesta, jonne myös puuhataan siltaa – ja kun se valmistuu ehkä kymmenen vuoden päästä on tie Eurooppaan suora ja vaivaton.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ammattilaisuus nousi esiin

RS 25/10

Menneenä viikonloppuna koettiin yksi Ruotsin kaikkien aikojen suurimmista mediatapahtumista kun kruununprinsessa Victoria meni naimisiin. Ruotsissa yli 2,9 miljoonaa katsojaa seurasi häitä televisiosta ja lisäksi tapahtuma keräsi lähes puolimiljoonaisen yleisön Tukholman kaduille.

Vielä kello yksi sunnuntain vastaisena yönä 1,5 miljoonaa uskollista seurasi ruudun ääressä monarkkien juhlintaa Tukholman kuninkaanlinnassa. Myös Suomessa tapahtuma sai tv-yleisön liikkeelle ja muun muassa Ylen TV1:n lähetystä seurasi parhaimmillaan yli miljoona katsojaa. Suuren luokan tv-tapahtuma häät olivat myös muun muassa Saksassa.

Aivan erityisen maininnan ansaitsevat Suomen Tasavallan Presidentti Tarja Halonen ja Ruotsin television hääreportteri, ruotsinsuomalainen Mark Levengood, jotka molemmat kunnostautuivat positiivisen suomikuvan levittäjinä tämän suuren valtiollisen tapahtuman yhteydessä.

Mark Levengood, joka on yksi Ruotsin tunnetuimpia suomalaisia, teki usean päivän mittaisen urakan SVT1-kanavalla juontaen Ruotsin television häälähetyksen. Kauniisti sointuva suomenruotsi, humoristinen ote ja rautainen ammattilaisuus tv-juontajana ovat Markin tavaramerkki.

Ammattilaisuus nousi esiin myös MTV3:n Tukholman kirjeenvaihtajan Kari Lumikeron työskentelyssä kun hän selosti kyseisen kanavan Suomeen lähetettyä hääohjelmaa.
Kun on kyse viime viikonlopun tapaisten suurten valtiollisten tapahtumien raportoinnista Suomeen tämä pitkän linjan ruotsinsuomalainen toimittaja on aivan omaa luokkaansa.

Tarja Kaarina Halonen, Suomen tasavallan 11. presidentti ja ensimmäinen naispuolinen sellainen, oli myös hyvin esillä valtiollisissa hääseremonioissa edustaen hienolla tavalla Suomea ja suomalaisia.

Taitavasta ammatinharjoittamisesta tässäkin on kysymys varsinkin kun tämä Suomen kansan ykkösedustaja sai samalla kätevästi hoidettua suhteita myös Ruotsin ylimpään poliittiseen johtoon.

Kuluvalla viikolla ruosukansa siirtyy häähuumasta juhannustunnelmiin. Hyvää jussia kaikille lukijoille!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vähemmistömedia muuttuvassa ympäristössä

RS 24/10
Eletään aikaa jolloin printtimedia on kovilla. Suuret päivälehdet kuten Dagens Nyheter ja Helsingin Sanomat ovat pulassa. Syynä tähän on netti ja sen printtimedialle luomat uudet kaupalliset reunaehdot.

Päivittäin ilmestyvien suurten sanomalehtien asema perustuu uutistuotantoon. Kun nykypäivänä uutistieto on internetissä välittömästi kaikkien saatavilla on selvää, että kansan into tilata lehtiä vähenee.

Yritykset siirtää lehdet nettiin ja myydä maksullisia nettilehtitilauksia eivät ole onnistuneet. Myös ilmoitusten myyminen nettilehtiin on osoittautunut erittäin vaikeaksi tehtäväksi. Ruotsin suurista lehdistä ainoastaan Aftonbladet on onnistunut luomaan toimivan kaupallisen mallin perinteisen paperilehden ja nettilehden yhdistelmän pohjalle. Malli toimii siten, että puolet lehden tuloista tulee nettilehteen myytävistä ilmoituksista ja toinen puoli paperilehden ilmoituksista plus irtonumeromyynnistä maan lehtikioskeissa.
Printtimediassa on kolme ryhmää, jotka ovat kestäneet hyvin netin puristuksessa ja monet jopa onnistuneet nostamaan levikkiään.

Nämä lehdet ovat ensinnäkin perinteiset kaupalliset viikkolehdet kuten esim. naistenlehdet, toinen ryhmä on erityyppiset erikoislehdet ja kolmas paikallislehdet. Ruotsin Suomalainen –lehti kuuluu oikeastaan kaikkiin näihin kolmeen ryhmään, mutta eroaa muusta Ruotsin lehdistöstä siinä että kyseessä on ns. vähemmistömedia. Lehtihän tehdään suomen kielellä. Tämä taas asettaa lehden tekemiselle rankkoja erityisvaatimuksia varsinkin mitä kaupalliseen puoleen tulee.

Ruotsissa on reilu 200 000 suomenkielistä kotitaloutta. Näistä noin 5 prosenttia tilaa RS-lehteä. Suomessa on suurin piirtein saman verran ruotsinkielisiä kotitalouksia. Siellä RS:n vastinetta joka on HBL eli Hufvudstadsbladet tilaa 25 prosenttia kohderyhmästä eli lehden levikki on noin 50.000.

Historiallisista syistä ruotsinkielinen lehdistö Suomessa on paljon vahvempi kuin suomenkielinen lehdistö Ruotsissa. Ruotsinkielinen kulttuuri Suomessa on perinteisesti ollut yläluokan ja älymystön kulttuuria, suomenkielisen Ruotsissa työvoimamuuttajien työläissävytteistä kulttuuria.

Viimeisen 10-15 vuoden aikana ensimmäisen ja toisen sukupolven edustajista koostuva uusi ruotsinsuomalainen älymystö on marssinut voimakkaasti esiin niin kuin on lehden sivuilta voitu lukea. Tämän ryhmän ajattelussa suomalainen kulttuuri Ruotsissa edustaa korkeakulttuuria.

Millä tavalla tämä kehitys muuttaa ruotsinsuomalaisuutta tulevaisuudessa
jää nähtäväksi. Ruotsin Suomalainen –lehti on joka tapauksessa osoittanut elinvoimaisuutensa myös muuttuvassa nettiympäristössä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kippis ja kulaus

RS 23/10

Kurja kylmä talvi on takana ja nyt paistaa aurinko ja suvivirsiä viidakko kaikaa – mikäli nyt näiltä leveysasteilta viidakoita löytyy... Uudet ylioppilaat ovat saaneet lakkinsa ja viikon verran juhlatoimintaa, odottaen vain että juhannus tulee uutta juhlaa taskussaan.
Muille, tavallisille kansalaisille ei ehkä juhla-ajasta tule niin pitkää, mutta ovathan siellä saunaillat ja kosteat illalliset järvestä nousseen hauen kunniaksi.

Tätä juhlavaa periodia varten ovat sitten tietysti ruotsalaisten autot kiertäneet naapurimaita, joissa Systembolagetin hinnoilla saa kaksinkertaiset annokset juhlien kosteita vauhdittajia. Niinpä malmöläinen iltapäivälehti Kvällsposten äskettäin palveli lukijoitaan vertaamalla Ruotsin viinahintoja Malmöstä helposti saavutettavissa Tanskan ja Saksan kohteissa.

Näin esimerkiksi täkäläisten rapujuhlien hyvä vauhdittaja Bäska droppar lähtee saksalaisesta Bordershopista hintaan 81,18 kruunua, kun se ”Systeemissä” maksaa 199 kruunua. Kun Explorer-vodkasta saa täällä pulittaa 194 kruunua, irtoaa sillä Bordershopista peräti kaksi pulloa (95,85 kr/pullo). Kaikille tuttu olut Norrlands Guld maksaa täällä 24 purkilta 285,60 kruunua, kun Bordershopista saa sillä hinnalla melkein kolme pakettia (85,75 kr/24 purkkia). Hinnat ovat siis Ruotsin kruunuissa. Ja hintaerojen salaisuus on Ruotsin kova verotus.

Eli ei ihme jos ainakin etelä-Ruotsista tehdään viinareissuja rajan yli monasti ammattimielessä: takakontti pakataan täyteen ja koko kylä saa niistä nauttia – ja viikon päästä voi keikan tehdä uudestaan, etenkin kun Ruotsin tulli ei enää enää rekkalasteja pienemmistä viinamääristä juuri piittaa. Suomessa ovat ”laulukirjan” hinnat nousseet, mutta houkuttelevat kuitenkin yhä rajan yli, ja sitten ovat Baltian maat, joissa halpaviina virtaa ruotsalaisten lastitiloihin.

Mutta. Samalla kun ruotsalaisten viinankulutus on lisääntynyt jo lähelle suurkuluttajamaita Ranskaa, Englantia ja Tanskaa, on täällä myös alettu varoitella kasvaneen juopottelun kansalaisille aiheuttamista vaaroista.
Niinpä Ruotsin tärkeimmän sairaalan, Karolinskan, professorin Rolf Hultcrantzin mukaan on esimerkiksi maksasairauksia sairastavien ruotsalaisten määrä noussut hyvin voimakkaasti.

Professorin mukaan ajanjaksona 1997 – 2007 lisääntyi alkoholin aiheuttamista maksan tuhoista johtuneitten kuolintapausten määrä Ruotsin naisilla 83 prosentilla, kun taas – kumma kyllä – miehillä nousu oli vain 65 prosenttia.
”Juominen lisääntyi jo 1990-luvulla, mutta vasta nyt alkavat vahingot näkyä tosissaan”, sanoi professori Hultcrantz, joka mainitsi juuri Saksan ja Tanskan halvat viinalähteet syypäinä kehitykseen.
Hän suositteli korjaukseksi, että alkoholin saatavuutta pitäisi rajoittaa. Hän ehkä on niitä, jotka suosittelevat paria lasia viiniä päivässä, jotka tutkijoiden mukaan vaikuttavat ihmisen terveyteen myönteisesti.

Tämä on ihmisen ikuisia ongelmia: hauskanpitoon halutaan sopivaa kostuketta, mutta jos sitä tulee liikaa, tulee myös tuskaa ja vaivaa. Kysymys onkin valinnasta: seuraako kippistä kulaus vai vauhdilla koko pullollinen?

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suomen suurin maraton juostaan Tukholmassa

RS 22/10

Lauantaina 5. kesäkuuta klo 14.00 pamahtaa Tukholman 32. maratonin lähtölaukaus. Tämä vuosittainen kisa juostaan Tukholman keskustassa ja sen ympäristössä. Lähtö tapahtuu Tukholman Stadionin ulkopuolelta ja maali on stadionin sisäpuolella.

Matka joka Tukholman kaduilla juostaan on perinteinen 42 kilometriä ja 195 metriä. Kilpa on juoksun amatööriharrastajien lisäksi myös eliittiurheilijoiden suosima.
Tänä vuonna kisaan ilmoittautuneita on ennätysmäärä 20 136 ja tapahtuma kerää satojatuhansia katsojia ja kannustajia radan varrelle. Toimitsijoitakin on lähes 3000. Kyseessä on massayleisurheilutapahtuma parhaimmillaan ja siitä on tullut erottamaton osa Tukholman kesää.

Ensimmäisen kerran juoksu järjestettiin vuonna 1979, silloin miesten sarjan voitti Suomen Jukka Toivola ajalla 2 tuntia 17 minuuttia 35 sekuntia.
Tästä alkoi kehitys joka on johtanut siihen että Suomen suurin maraton juostaan Tukholmassa. Tänä vuonna juoksuun on Suomesta ilmoittautunut 5 412 juoksijaa mikä tarkoittaa reilua neljännestä osallistujista.
Heidän mukanaan matkustaa apujoukkoja ja tukijoita ja näin tapahtuma tuo kaupunkiin lähes 10.000 suomalaista maratonharrastajaa.

Suomi-ilmiö näkyy muun muassa siinä että Tukholman maratonilla on kolme
virallista kieltä, ruotsi suomi ja englanti, esitteet ja osanottajatiedote on painettu suomeksi, kotisivu on suomen kielellä ja suomenkielisiä toimitsijoitakin löytyy.

Ja tottahan toki kisaan osallistuu vuosittain myös joukko aitoja ruotsinsuomalaisia juoksijoita. Hyvä esimerkki on Pekka Ahola Boråsista, joka on juossut kaikki tähän saakka järjestetyt 31 maratonia. Tulevana viikonloppuna Tukholman ilmassa voidaan aistia suuren suomalaisen urheilujuhlan tuntua - ainakin mitä osanottajamäärään tulee.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uhka maailmalle

RS 21/10

Maailmalla soditaan jatkuvasti. Suurimpia taisteluja tällä hetkellä käydään Lähi-Idässä, Irakissa ja Afganistanissa, ja Israelin ja palestiinalaisten välillä eivät aseet hiljene. Myös Afrikassa palavat sodan tulet monellakin suunnalla, kuten Somaliassa ja Sudanissa ja Neuvostoliiton entisissä osavaltioissa on taisteluja milloin missäkin. Useimmat näistä sotatouhuista ovat kuitenkin paikallisia tai rajoitettuja niin, että suoranaista, laajaa uhkaa maailmalle ei niistä ole koettu.

Nyt on kuitenkin maailmalle noussut uhka, joka pahimmillaan voi johtaa todelliseen, tuhoisaan sotaan. Korean niemimaa oli 1950-luvun alussa suuren ja verisen sodankäynnin aluetta, jossa vastakkain olivat maailman eri rintamilla seisoneet suurvallat: yhtäällä tuki USA liittolaistaan Etelä-Koreaa ja toisaalla osallistui Kiina massiivisella armeijalla suojattinsa Pohjois-Korean tukemiseen. Neuvostoliitto oli mukana pienemmällä osalla, mutta Korean rintamille osallistui myös YK:n lipun alla taistelleita joukkoja. Sadattuhannet ihmiset – ennen muuta korealaiset – saivat surmansa sodassa joka pysähtyi aselepoon vuonna 1953.

Varsinaista pysyvää rauhaa ei kuitenkaan saatu aikaan ja kohta olivat niemimaalla vastakkain länteen tukeutuva Etelä-Korea ja äkkijyrkkää sosialismiaan ajava Pohjois-Korea. Niiden välillä on siitä lähtien ollut ”rauhoitettu” vyöhyke, jolla vihamielisyyksiä on kuitenkin sattunut silloin tällöin. Rauhastakin on puhuttu, mutta kestäviin tuloksiin ei ole päästy, usein johtuen pohjoisen muille käsittämättömistä päätöksistä, kuten oman ydinaseen hankkimisesta.

Jännitys on kuitenkin ollut jatkuvaa ja nyt se on kohonnut kokonaan uusiin korkeuksiin. Kysymys on eteläkorealaisesta Cheonan-sotalaivasta, joka maaliskuussa upposi etelänpuoleisilla rajavesillä räjähdyksen seurauksena, jolloin 46 sen sotilaasta kuoli. Syytökset kohdistuivat heti Pohjois-Koreaan, joka kiisti että sillä olisi asian kanssa mitään tekemistä. Uponnut alus kuitenkin nostettiin ja nyt on sen tuhoa tutkinut kansainvälinen ryhmä saanut raporttinsa valmiiksi: ”Todisteet osoittavat ylivoimaisesti johtopäätökseen, että (aluksen upottaneen) torpedon oli ampunut pohjoiskorealainen sukellusvene”, raportissa todettiin. Tutkimusryhmään kuului myös Ruotsi, jonka ulkoministeri Carl Bildt kuvasi upotusta ”provokaatioksi, hyökkäystoimeksi”. Raportin pohjalla asia viedään YK:hon mahdollisia rangaistustoimia varten.

Pohjois-Korea on kiistänyt kiivaasti, että sillä on ollut mitään asian kanssa tekemistä ja uhannut jopa sotatoimilla sitä syyttäviä. Se on saanut vastaansa melkein koko kansainvälisen yhteisön, paitsi Kiinaa, joka on pyrkinyt sitä auttamaan kautta vuosien – kun pohjoisen rahoista suuri osa on mennyt aseistukseen ja väestö on joutunut sen takia näkemään nälkää. Ongelmallista on, että Pohjois-Korean aikeista ei yleensä kukaan tiedä mitään eikä sen motiiveista, jolloin sen sotauhkauksiinkin suhtaudutaan hyvin vakavasti, etenkin kun etelän pääkaupunki Soul on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä pohjoisen ohjuksista.
Etelä-Koreassa on tukena 28 000 amerikkalaista sotilasta omien joukkojen lisäksi, ja viha syvää rajan kummallakin puolella. Korean niemimaata jakava raja onkin yhä maailman vaarallisimpia, ja jos sillä sota puhkeaa, sen tuhot leviävät hyvin, hyvin laajalle.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Internet on tullut jäädäkseen

RS 20/10
Puukkojunkkarit eli häjyt elivät 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalla. He rellestivät häissä, varastelivat hevosia, kiertelivät ympäri pitäjiä, harrastivat uhkapelejä ja yöjuoksuja ja toimeenpanivat lukuisia miestappoja.
Häjyt olivat pelättyjä, mutta myös kunnioitettuja koska uskalsivat vastustaa esivaltaa ja yhteiskuntaa.

Ilmiö juonsi juurensa pohjalaisten toimeliaiden nuorten miesten turhautumisesta kun mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen nousuun tai varallisuuden luomiseen ei ollut.
Joissakin nykypäivän nettikulttuurin lieveilmiöissä on mahdollista nähdä piirteitä, jotka tuovat mieleen häjykulttuurin.
Erona on että Isoontalon Antti ja kumppanit esiintyivät reilusti ja ylpeästi omalla nimellään, helapää vyöllä, kun nykypäivän häiriköt huutelevat netissä anonyymisti tai erilaisten valehenkilöllisyyksien suojista.

Tunnettu esimerkki on pari viikkoa sitten Suomessa kohun aiheuttanut sivusto, jossa maalitauluina olivat mm. Suomen tasavallan presidentti, pääministeri, valtiovarainministeri ja maahanmuuttoministeri.
Tällöin Suomen poliisikin huomasi, että netissä tarvitaan lisää rumia vallesmanneja pitämässä nettihäjyt kurissa ja tutkii asiaa laittomana uhkauksena.

Internet eli maailmanlaajuinen tietoverkko on viestintäväline samalla tavalla kuin sanomalehdet, tv, radio tai puhelinverkko.
Emme enää voisi kuvitella yhteydenpitoa ilman sähköpostia tai tiedonhankintaa ilman Googlea ja Wikipediaa. Arkipäivän toimet kuten pankkiasiointi on siirtynyt nettiin lähes tyystin ja monien tuotteiden kuten kirjojen ja musiikin osto tapahtuu pääosin netissä.

Erilaiset sosiaaliset alaryhmät kukoistavat internetin mahdollistettua yhteisen kohtauspaikan. Ja demokratialle internet on tehnyt valtavan palveluksen, se on tuonut mahdollisuuden vapaaseen tiedonsaantiin kaikkien ulottuville myös maissa, joissa se ei vielä muutama vuosi sitten ollut laisinkaan mahdollista.

Netti on ihmiskunnan tekninen edistysaskel, josta on lyhyessä ajassa tullut pysyvä ja välttämätön osa yhteiskunnan perusrakennetta samalla tavalla kuin esimerkiksi maantiet tai sähköverkosto ovat.
Ollaan tilanteessa, jossa yhä useammat yhteiskunnan toiminnot ovat käytännössä täysin riippuvaisia internetistä.

Niinpä lieveilmiöiden ja häiriöiden torjumiseen eivät pelkät poliisitoimenpiteet riitä vaan tarvitaan viranomaisia ja instituutioita, jotka niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla pitävät huolen siitä, että netti toimii ja erityyppiset modernit häjyt pysyvät kurissa.
Tässä työssä esimerkiksi perinteisen lehdistön tiukoista julkaisusäännöistä voisi olla paljon opittavaa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ruotsinsuomalainen vaali 2010

RS 18/10
Sunnuntaina 19. syyskuuta 2010 käydään Ruotsin valtiopäivä-, maakäräjä- ja kunnallisvaalit. Näissä vaaleissa valitaan valtiopäivien 349 edustajaa vaalikaudelle 2010-2014.
Ennakkoäänestys alkaa syyskuun ensimmäisenä päivänä. Valtiopäivävaaleissa on äänioikeus jokaisella Ruotsin kansalaisella, joka on vaalipäivään mennessä täyttänyt 18 vuotta.
Maakäräjä- ja kunnallisvaaleissa ovat äänioikeutettuja myös Suomen kansalaiset, jotka ovat asuneet maassa kolme vuotta.

Ruotsinsuomalaisia valtiopäiväedustajia ovat vuonna 2006 pidettyjen vaalien jälkeen sosiaalidemokraateista Sinikka Bohlin Gävlestä ja Raimo Pärssinen Hoforsista, vasemmistopuolueesta Elina Linna Nyköpingistä ja kansanpuolueen Nina Lundström Sundbybergistä.
Näistä Bohlin ja Linna eivät lähde ehdolle vuoden 2010 vaaleissa. Selkeästi ruotsinsuomalaisen taustan omaavien valtiopäiväedustajien lisäksi nykyisillä valtiopäivillä istuu iso joukko edustajia, joilla on suomalaiset juuret vaikka tämä ei välttämättä tule esille heidän arkipäivän poliittisessa työssään.

Tulevissa vaaleissa uusina niminä varmasti valituksi tulevilla paikoilla ovat muun muassa Saila Quicklund, joka on Jämntlannin moderaattien listan ykkönen ja Pyry Niemi, joka on sosiaalidemokraattien ehdokaslistan neljäs Upplannissa.
Ruotsissa on yhteensä satoja ruotsinsuomalaisia kunnallis- ja maakäräjäpoliitikkoja. Heitä löytyy kaikista Ruotsin kunnista ja heitä on mukana kaikissa puolueissa ja poliittisissa liikkeissä.
Tässä joukossa on monia, jotka ovat hyvin perillä ruotsinsuomalaisten asioista ja jotka ajavat ruotsinsuomalaisten ja suomen kielen asiaa. Mutta löytyy myös niitä joiden tietämys on vähäinen.

Kaikkein tärkein ruotsinsuomalainen etujärjestötyö tehdään paikallistasolla. On ensiarvoisen tärkeää, että suomalaisen taustan omaavat kunnallispoliitikot ovat valveutuneita ja niissä kunnissa, joissa näin ei ole on paikallisten suomalaisten etujärjestöjen vastuulla järjestää valistusta ja pitää omat poliitikot ajan tasalla – suomen kielen ja suomenkielisten palveluiden tulevaisuudesta on kysymys.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vaalilöysää
RS 17/10
Virtaukset ovat vahvoja ruotsalaisen yhteiskunnan mielipidekoskissa joissa nyt ovat alkaneet pyörteet muodostuakseen sitten selväpiirteiseksi virraksi syksyn valtiopäivävaaleissa. Mutta samanaikaisesti on käynyt ilmi, että yhteiskunnassa vallitsevat mielipiteet ovat kaikkea muuta kuin vakaita, kun suuret osat äänestäjistä eivät ole vielä päättäneet kantaansa, tai ovat valmiita vaihtamaan pitkään pitämiään mielipiteitä äänen saajasta.

Tämä käy ilmi mielipidetutkija Sifon uusimmasta mittauksesta, jossa on luotailtu ruotsalaisten äänestäjien pysyvyyttä. Yleinen käsityshän on ollut, että kun on kerran kotiutunut demarien tai moderaattien kainaloon, siellä myös pysytään ja äänestetään uskollisesti. Tähän on uskottu voitavan luottaa, jopa niin, että perheetkin on vedetty uurnille antamaan äänensä tutulle puolueelle. Siinä ei ole ollut paljon syitä vaihdoksille kun samasta väestä on ollut kysymys kautta vuosien ja ohjelmatkin hyvin samankaltaisia vuodesta toiseen.

Vaan näinpä ei olekaan enää, sataprosenttisen luja kannatuksen verkko on muuttunut olennaisella tavalla, kertoo Sifo. Näyttää nimittäin siltä, että hyvin monet joitakin puolueita viime vaaleissa äänestäneistä ovat valmiita vaihtamaan puoluekannatustaan, ja jopa vaihtamaan puolueblokista toiseen, mikä jos kohta kertoo pohjan höllymisestä vielä enemmän. Niinpä Sifon mukaan punavihreän (demarit, vihreät ja vasemmistoliitto) blokin kannattajista melkein joka viides – 19 prosenttia - voi ajatella antavansa äänen poliittisen kentän toiselle laidalle eli porvareille (moderaatit, keskusta, kansanpuolue ja kristilliset). Porvaripuolella ollaan hiukan uskollisempia kun puolenvaihtoa voisi ajatella vain 18 prosenttia porvariäänestäjistä.

Jakautumisessa näkyy myös joitakin jotka houkuttelevat puolueen vaihtoon enemmän kuin muut. Niinpä porvaripuolelta olisi 10 prosenttia valmis vaihtamaan demareihin, mutta yllättävästi tulee vahvana kakkosena vihreät, joiden kannatus siis nyt valtiopäivillä on vähemmän kuin kolmannes demarien voimasta. Tämän nähdään vahvistavan käsitystä, että vihreät ovat vahvasti matkalla ylöspäin. Punaviherpuolella houkuttelevat yllättäen eniten moderaatit, joita yhdeksän prosenttia olisi valmis äänestämään. Vaihtohalut ovat näkyneet aiemmin myös käytännössä, kun 2002 ja 2006 vaalien välillä peräti 37 prosenttia vaihtoi puoluetta. Aikaisemmin oli vaihtajia jotain kymmenen prosentin nurkilla.

Mitä tämä merkitsee käytännössä? Ensinnäkin kiivasta taistelua niistä ryhmistä, joiden toivotaan olevan helpoimmin käännytettävissä; viestit suunnataan erityisesti näihin, ehkä vaalit ratkaiseviin ryhmiin. Porvaripuolella hytistellään naisten takia, koska he muuttavat mieltään miehiä helpommin. Punaviherpuolella nähdään 30-49-ikäiset miehet epäluotettavimmiksi ja taipuviksi siirtymään porvarien tueksi.

Toiseksi tilanne heijastaa jonkinlaista ”löysyyttä” yhteiskunnassa, samalla kun se ehkä kertoo jälleen, että poliittiset erot eivät ole enää niin suuret, vaan hyllyltä voi ottaa melkein minkä pussin chipsejä ja ne maistuvat samalta. Tässä tilanteessa on Sifolla myös yksi selvä puute: sen mittauksessa ei ole otettu huomioon nousussa olevia Ruotsidemokraatteja, joiden siis uskotaan voivan kahmia runsaasti ääniä sekä demareilta että moderaateilta ja sen voimalla nousta pahimmassa tapauksessa jopa vaa-ankieliasemaan Ruotsin politiikassa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ruotsinsuomalainen kesä alkaa

RS 16/10
Toukokuu on täynnä ruotsinsuomalaista toimintaa. Tapahtumia on runsaasti erityisesti maan länsireunalla ja eteläpäässä.

Kuukauden käynnistää vappuna järjestettävät Ruotsinsuomalaiset yritys- ja palvelumessut, jotka pidetään Göteborgin ruotsinsuomalaiselle koululla. Messujen kävijämäärä liikkuu kahden päivän aikana muutaman tuhannen kieppeillä mikä länsirannikon suomalaispiirien mittakaavassa tarkoittaa suurtapahtumaa.
Messuisäntinä jo neljättätoista kertaa järjestettävillä messuilla toimivat Kari Aro ja Ari Ryynänen.

Toukokuun puolessa välissä osuu päällekkäin montakin tapahtumaa. Maassamme on vilkas ruotsinsuomalainen kuorotoiminta ja Olofströmin kuorofestivaali on tämän alan katselmus.

Saanko Luvan –seuratanssijat järjestää samaan aikaan Mariestadissa suomalaisen tanssi-ja musiikkifestivaalin, jossa neljän päivän aikana löytyy monenlaista ohjelmaa suomalaisen tanssikansan makuun. Kuun lopussa Landskronan suomiseura tempaisee kun järjestetään perinteinen Landskronan humppafestivaali.

Mitä Mälarinlaaksoon tulee niin Västeråsin suomiseuran 50-vuotisjuhla kuun puolessa välissä ja Kolsvan 56. kesäjuhlat kuun lopussa ovat kaksi merkittävintä tapahtumaa alueella.

Suomalaisia kesätapahtumia on kaikissa maan osissa ja tärkeällä sijalla niissä on suomalainen musiikki. Järjestelyt hoidetaan useimmiten talkootyönä ja näiden usein hyvin korkeatasoisten tapahtumien järjestäminen vaatii vastaavilta melkoisia ponnisteluja ja osaamista mikä on todistus ruotsinsuomalaisen järjestökentän elinvoimaisuudesta.

Tarkempia tietoja tapahtumista saa seuraamalla Ruotsin Suomalainen –lehteä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mainokset katkolle

RS 15/10

...ja sieltä laukkaa paikalle IPREN-mannen! Pelastuksen ratsulla auttamaan pääsäryn kovissa tuskissa olevaa kaunista naishenkilöä! Ja olohuoneissa sohvat siirtyvät, kun TV-ohjelman katsojat kiiruhtavat keittiöön laittamaan voileipää tai noutamaan uutta viileää olutta jääkaapista (unohtaen tietysti, että jos niitä oluita menee liikaa, joudutaan todella avuksi pyytämään Ipren-mannen...)
Ipren-mannen lienee yksi maan tunnetuimpia TV-henkilöitä, mutta hänen kaltaisiaan on monia muitakin, tutuiksi tulleita kaupallisten TV-yhtiöiden mainoskatkoista. Näistä joilla siis maksetaan sitä ohjelmaa, jota me olemme katsomassa. Ja joita me manailemme, ellei tarvetta voileipään tai olueeseen ole.

Me manailemme kun ohjelma, vaikkapa tiukka jännitysfilmi, yhtäkkiä katkeaa ja valkohampainen täti tulee myymään meille hampaitten valkaisijaa. Ja mainoskatkon pituus tuntuu joskus loputtoman pitkältä – ja usein hyvin tylsältä. On väkeä, jotka siirtyvät kokonaan ei-kaupallisten ohjelmien piiriin mainosten tylsyyteen tympääntyneinä, kaikki kun eivät huvita siinä kuin Ipren-mannen.

Mutta nyt voidaan ehkä odottaa jonkinlaisia muutoksia ainakin TV-mainosten kestoon. Asialle on noussut entisen demarihallituksen oikeusministeri Thomas Bodström, joka on tehnyt valtiopäiville aloitteen, että TV-mainosten kestoa nykyisestä olennaisella tavalla lyhennetään.
Bodström ilmoittaa, että aloite on henkilökohtainen eikä edusta virallisesti sosialidemokraatteja, vaan hän käyttää valtiopäivämiesten oikeutta tehdä aloitteita monissa asioissa.

Eikä Bodström halua mainoksia kokonaan pois, vaan lyhentää niiden sallittua osuutta kahdestatoista minuutista vaikkapa viiteen minuuttiin tunnissa. Nykyinen käytäntö tietää, että esimerkiksi runsaan puolentoista tunnin brittien poliisisarjoissa mennään mainoksilla yli kahden tunnin. Bodström toteaa:
”Minusta on hyvä, että meillä on TV-mainoksia. Mutta niitä on aivan liikaa ja minua häiritsee kun ne katkovat filmejä.” Viisi minuuttia mainosta voisi hänen mielestään olla sopiva pituus tunnissa mainoksille. Hän katsoo myös, että katkojen sijoittelu pitäisi olla toinen; että ne eivät katkaise ohjelmaa, vaan ne sijoitettaisiin ohjelmien väliin. Tätä hän uskoo laajasti yleisön tukevan.

Sitä eivät tietysti tue mainoksilla ohjelmiaan ajavien TV-yhtiöiden edustajat, joiden mielestä mainosajan lyhentäminen muuttaisi koko mediakuvaa – mitä se tietysti tekisikin. Ehkä vaarantaisi joidenkin TV-yhtiöiden elinehtoja – aina siihen saakka kun niiden mainosmiehet vain korottaisivat mainosten hintoja niin, että ne korvaisivat vähentyneet mainosminuutit.

TV4:n johtoon kuuluva Gunnar Gidefeldt vaatii, että poliitikkojen pitää oivaltaa, että mainos on tärkeä osa yhteiskuntaa: ”Mainos on tarkoitettu vangitsemaan katsojien huomio ja siten tehota. Tuottajien vastuu on tehdä katsojien arvostamia mainosfilmejä”, joita siis Gidefeldt ilmeisesti pitää omana viihdyttävänä taidemuotona, ei häiriöinä.
Bodströmin aloite on kuitenkin siis lähtenyt liikkeelle ja jossain vaiheessa näkyy miten se on purrut. Tässä yhteydessä voimme kuitenkin suositella TV-Finlandia, joka tosin maksaa tilattaessa, mutta säästää meidät kuitenkin ärsyttäviltä mainospätkiltä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suomalaiset jalkapallokuninkaat

RS 14/10
Allsvenskan eli Ruotsin miesten jalkapallon korkein sarjataso, jossa 16 seuraa kohtaa toisensa 30 eri ottelussa maaliskuun ja marraskuun välisenä aikana on kuningaskunnassa melkoisen suosittu tapahtuma.

Otteluiden keskimääräinen katsojalukumäärä pyörii vuodesta toiseen lähes 10 000 katsojan tasolla kun se Suomen vastaavassa sarjassa on parin kolmen tuhannen kieppeillä.
Nämä luvut koskevat katsojia paikan päällä otteluiden katsomossa. Nykyaikainen jalkapallo on ennen kaikkea tv-laji ja suuret harrastajajoukot seuraavatkin lajia ruudun välityksellä.

Sarja on hyvin tasainen: viime vuonna sarjan voitti AIK ja tänä vuonna mestarisuosikit ovat IFK Göteborg ja boråsilaisten ylpeys Elfsborg, mutta kaikkiaan mestaruuden tavoittelijoiden joukkoon luetaan ennakkoon 6-7 seuraa.

Allsvenskan on kiinnostava myös suomalaisittain. Tänä vuonna sarjaa on kohdannut ilmiö nimeltä finnvasion eli sarjassa pelaa 18 suomalaista pelaajaa ja heitä löytyy myös valmentajaportaasta.
Djurgårdenista heitä löytyy peräti viisi ja Örebrosta kolme missä lisäksi kaksi valmentajaa ovat suomalaisia.
Solnalaisen AIK:n maalissa palloja pyydystää espoolainen Tomi Maanoja. Sama kehitys on tapahtunut Damallsvenskanin puolella missä pelaa kymmenkunta suomalaista huippunaispelaajaa.

Suomalaisten jalkapalloilijoiden maihinnousu kertoo ennen kaikkea siitä, että jalkapallo Suomessa on nousussa ja että satsaus lajiin on tuottanut hedelmää.
Osuutta asiaan on myös sillä, että Ruotsin sarja on tasokkaampi ja kansainvälisesti arvostetumpi kuin Suomen sarja ja antaa kunnianhimoisille jalkapallokyvyille paremman mahdollisuuden ponkaista Euroopan suurille kentille.

Moderni huippujalkapallo Ruotsissa on suurta bisnestä, pelaajat saavat kunnon palkkaa ja Allsvenskanin klubeilla on isot kassat ja varaa ostaa pelaajia Suomesta.
Nuoret miehet ja naiset ovat kautta aikojen siirtyneet Suomesta Ruotsiin hakemaan ansioita, työ-ja elämänkokemusta ja parempia karriaarimahdollisuuksia.
Futiksen suomi-invaasiossa on kyse vanhasta ilmiöstä nimeltä työvoimamuutto ja se osoittaa että suomalaista ammattitaitoa arvostetaan tälläkin alalla.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Verokarhut pinteessä

RS 14/10
Jos Ruotsissa mihin on voinut luottaa, se on verokarhu. Verokarhu meitä valvoo, verokarhu meitä muistuttaa erilaisten kaavakkeiden täytöstä ja verokarhu meiltä viime kädessä kerää rahat pois.
Ruotsin verokarhu kuuluu maailman vahvimpiin ja selvää on, että ilman verokarhuja tämä maa ei pyörisi, perunat eivät kasvaisi, pilvet eivät sataisi eikä Skansenilla laulettaisi.

Mutta. Verokarhujen valtavasta merkityksestä ei pidä vetää johtopäätöstä, että asiat Verolaitoksessa olisivat hyvin. Eipä vainen. Juuri äskettäin nimittäin Verolaitoksen pääjohtaja Ingemar Hansson ilmestyi julkisuuteen ja valitti miten heikosti asiat verokarhupiireissä olivat. Suoraan sanoen huonosti.

Jos ei Verolaitos saa seuraavan viiden vuoden aikana lisää rahaa vuosittain 400 miljoonaa kruunua, on monella karhulla edessään maantie. Lasketaan, että vaikka nuo 400 miljoonaa per vuosi tulisivat, joudutaan siitäkin huolimatta karhutarhaa pienentämään 1280 yksilöllä. Jos ei hallitukselta tule mitään, on maantielle joutujien määrä 2250 eli peräti viidennes laitoksen vakinaisista. Onko surullisempaa näkyä kuin työtön verokarhu?

Tämähän olisi kauhistus, sillä se tietäisi Hanssonin mukaan että verojen kontrollitoiminta puoliintuisi. Toisin sanoen puolet veroilmoituksista ehkä jäisi lukematta, ja kuka silloin tietäisi että yhtäkkiä alkaisi niin rehellisessä Ruotsissa ehkä joku käyttää tilaisuutta hyväkseen fuskaamalla?! Ja mitä tekisivät maantielle joutuvat verokarhut? – maasta tuskin löytyy toista samanlaista ammattikuntaa, josta hakea työpaikkaa ellei nyt pysäköinninvalvojia lasketa mukaan.
Hallitus voisi ehkä ajatella, että perustetaan erityiset verokarhukarhut, joiden tehtävänä olisi karhuta rahaa verokarhujen hyväksi, mutta kalliiksi tulisi sekin, kun rahaa silloin itse asiassa tarvittaisiin lisää. Lisäkuluja tulisi esimerkiksi ”verokarhuverotuksen” uusista kaavakkeista.

Verolaitoksessa syytetään ikävästä tilanteesta suuria satsauksia IT-teknologiaan ja myös siihen että väkeä on ollut liikaa. Mutta parantaisiko väen vähentäminen tilannetta? Tuskinpa vain, sillä pienempi porukka tuskin pystyisi keräämään nyt valtion kukkaroon saatavia rahamääriä. Mikä siis avuksi?

Yksi ratkaisu voisi olla apteekkilaitoksen tyyppiä, että verohommat jaetaan usealle yrittäjälle, jotka Alvedonin myynnin ohella saisivat prosentin perityistä veroista. Voisi myös ajatella käyttää postin tekemää ratkaisua, eli perustaa verokarhutoimisto jokaisen Ica-kaupan nurkkaan.
Verotettavien integriteetissä tietysti voisi tulla vaikeuksia, mutta voisi ajatella, että verokarhukarhujen riveihin perustettaisiin erityiset integriteettikarhut, jotka pitäisivät huolta että Ica-tytöt eivät papereita lue.

Ongelma on siis kiperä ja hallitus on luvannut sitä tutkia. Mutta selvää on, että se pitää hoitaa, sillä mitä olisi Ruotsin maine ilman kovaa, tehokasta verotusta ja paperinsa osaavia verokarhuja!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesäaika alkaa

RS 12/10
Sommartider hej hej, sommartider on kuuluisan halmastadilaisen popmuusikon Per Gesslen vuonna 1982 kirjoittama laulu, josta sittemmin tuli kestohitti Gyllene Tider –yhtyeen esittämänä.
Se herättää nostalgisia väreitä varsinkin niiden suomalaisten keskuudessa jotka noina aikoina aloittivat työuransa Ruotsissa. Tämän pääkirjoituksen alkulauseena se on siksi, että tulevana sunnuntaina kello kaksi yöllä käännetään kellon viisareita tunti eteenpäin. Kesäaika alkaa mikä on odotettu tapahtuma pitkän ja kylmän talven jälkeen.

Ankara talvi vaikuttaa monella tavalla yhteiskunnan toimintoihin kuten raide- ja tieliikenteessä havaittiin ja monella paikkakunnalla koetaan kalliita routa- ja tulvavahinkoja.
Erityisen kovasti talvesta on kärsinyt eläinkunta. Lintukannat ovat ravinnon puutteessa harvenneet ja samoin on käynyt peuroille ja monille muille metsän villeille eläville.
Kotieläinpuolella on havaittu pitkän pimeän talven vähentävän maitotuotosta. Ja hiljakkoin eräs Oulun yliopiston tutkija havaitsi että pitkäaikainen kylmälle ja pimeälle altistuminen masentaa ja heikentää älyllistä toimintakykyä myös ihmisellä.

Alkavalla kesäkaudella maassa koetaan historiallisesti merkittäviä tapahtumia. Kruununprinsessa menee naimisiin komeiden seremonioiden saattamina. Ruotsin yleinen asevelvollisuus lakkaa ja tilalle tulee ammattiarmeija. Ja kun Borås, Västerås ja Surahammar tulevat vapunpäivänä mukaan suomen kielen hallintoalueeseen niin saavutetaan merkittävä virstanpylväs ruotsinsuomalaisten historiassa.
Kesäkausi alkaa suomen kielen kannalta lupaavissa merkeissä.

Suomi-savotan seuraava vaihe on valvoa, että uuden lain mukana tulevat oikeudet suomenkielisiin palveluihin uusissa hallintoaluekunnissa toteutuvat täysimääräisinä.
Vastuu tästä seurantatyöstä on ensisijaisesti paikallisten suomalaisten järjestöjen, joilla onkin edessä pitkä kuuma edunvalvontakesä - ja melkoinen määrä uurastusta asian tiimoilla vielä kesän jälkeenkin.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Naisellista voimaa

RS 11/10

Kampanjan aallot kuohuvat jo korkeina ja kuljettavat maata kohti syyskuussa pidettäviä yleisiä valtiopäivävaaleja. Ja tilanne on jännittävä; onhan suuri mahdollisuus, että maassa valta vaihtuu ja nykyinen porvarillinen liittoutuma (M-moderaatit, FP-kansanpuolue, C-keskusta ja KD-kristillisdemokraatit) joutuvat pois hallituksesta ja tilalle astuu punavihreä (S-sosialidemokraatit, MP-ympäristöpuolue ja V-vasemmistoliitto) rintama.

Punavihreät ovat mielipidetutkimuksissa johtavana, mutta se ei välttämättä merkitse, että asioita voisi jo pitää ratkaistuna. Päinvastoin, kummankin laidan puolueissa puntaroidaan esimerkiksi kuinka korkealle pääsevät Ruotsi-demokraatit (SD), oikeistoon sijoittuva puolue, jonka ohjelmassa on näyttävässä asemassa Ruotsin suhtautuminen maahanmuuttajiin, ja joka juuri sen voimalla voi päästä jopa vaa-ankieliasemaan valtiopäivillä.

Omaa arvuutteluaan synnyttää myös se, että jotkut pienemmät puolueet taistelevat vimmatusti ylittääkseen neljän prosentin äänirajan, joka on edellytyksenä valtiopäiville valintaan ja tässä ovat vaaralinjoilla esimerkiksi vasemmisto ja kristillisdemokraatit, sekä tietysti juuri Ruotsi-demokraatit, joiden luvut tutkimuksissa hyppelevät rajan kummallakin puolella.

Tässä vaiheessa ovat mielipidetutkijat törmänneet hyvin kiinnostavaan havaintoon, joka kertoo ruotsalaisen yhteiskunnan varsin selvästä jakautumisesta vaaliasioissa – ja tämä jako tapahtuu äänestyskopeissa miesten ja naisten välillä. Jopa niin, että katsotaan juuri naisten äänten voivan olla ratkaisemassa koko vaalien tulosta.

Niinpä todettiin tuoreessa Sifo-tutkimuksessa, että naisista runsaat 54 prosenttia antoi tukensa punavihreille kun vajaat 42 prosenttia naisista kannattaa jotain porvaripuolueista.
Laajemmassa mitassa tämä näkyy vielä siinä, että naisten ja miesten ero tuessa punavihreille on peräti 8,8 prosenttiyksikköä eli luku on sangen ratkaisevaa luokkaa. Ero on suurempi kuin mitä on mitattu Sifon tutkimuksissa tähän asti.

Mikä sitten vetää naisia niin voimakkaasti punavihreiden puoleen, V-johtaja Lars Ohlyn jatkuva hymyilykö? Porvaripuolella on toki yhä runsaasti miehistä voimaa, mutta nyt siis näyttävät naiset siirtyneen joukoin vasenta laitaa tukemaan.

Tämä selittyy luvuilla, jotka erottavat miehiä ja naisia vaaliasioiden kohdalla: niinpä esimerkiksi 74 prosenttia naisista pitää tärkeimpänä koulun ja opetuksen tilaa, kun se miesten mielistä saa taakseen vain 57 prosenttia. Sairaanhoitoa pitää tärkeänä 68 prosenttia naisista, kun se saa arvostusta vain 49 prosentilta miehistä.
Miesten sydänaiheita ovat sitten maan talous ja verotus, eli yleisesti voi sanoa ”pehmeiden aiheiden” olevan lähempänä naisten sydämiä – ja niitähän on korostettu perinteisesti juuri punaviherpuolella.

Naisten äänten ilmeinen siirtyminen vahvasti vasemmalle on myös saanut aikaan huolestumista porvaripuolella, joka panostaakin jo kovasti naisäänten vetämiseen puolelleen.
Miten se onnistuu, näkyy sitten syksyllä, mutta tällä hetkellä siis näyttäisi juuri ruotsalaisnaisten äänirintama hyvin vahvalta maan poliittisesta vallasta päätettäessä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Luvassa kuninkaallista häähumua

RS 10/10

Kesä lähestyy ja Ruotsi on heräämässä kuninkaalliseen häähuumaan.
Maan tuleva hallitsija kruununprinsessa Victoria, koko nimeltään Victoria Ingrid Alice Desiree Bernadotte ja hänen kihlattunsa kuntosaliyrittäjä Daniel Westling, tuleva Länsi-Göötanmaan herttua, sanovat toisilleen tahdon Tukholman Suurkirkon alttarilla 19. kesäkuuta puolen päivän aikaan.
Samassa paikassa ja samana päivänä vihittiin Victorian vanhemmat Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia vuonna 1976.

Häiden alla pääkaupunkiin odotetaan jopa satojatuhansia turisteja mikä tietää mojovia tienestejä matkailualan yrittäjille. Keskustan hotellit on loppuunmyyty jo kuukausia sitten ja näin on käymässä myös mm. Turun ja Helsingin laivoille.
Itse hääpäivän ohjelmaan kuuluu myös hääparin juhlakulkue kaupungin läpi. Alustavien suunnitelmien mukaan yleisöllä olisi mahdollisuus heittää paperisilppua hääkulkueen päälle ja seurata samalla päivän tapahtumia eri puolille kaupunkia pystytetyistä TV-ruuduista.

Kutsuvierasjoukkoon kuuluu suurin osa maailman kuningashuoneiden edustajista sekä monia merkittäviä valtionpäämiehiä, luonnollisesti koko Ruotsin hallitus ja muu valtiojohto sekä Suomen presidentti Tarja Halonen.

Juhlallisuudet käynnistyvät varsinaisesti jo kansallispäivänä 6. Kesäkuuta, jolloin alkaa Love Stockholm 2010 -festivaali.

Prinsessa Victoria on Ruotsissa tavattoman suosittu ja Suomessa hän on vieläkin suositumpi. Hänen tuleva aviomiehensä tulee kansan syvistä riveistä Ockelbon pikkukylästä Hälsinglandista mikä vahvistaa suosiota.

Kuninkaallisista häistä on tulossa suuren luokan PR-tapahtuma, jossa Ruotsi ja maan pääkaupunki saavat valtavan määrän maailmanlaajuista positiivista julkisuutta. Suomen kansa ja ruotsinsuomalaiset siinä mukana seuraavat innolla tätä häähumua.
Lisää tietoja aiheesta saa kevään kuluessa esimerkiksi seuraamalla RS-lehteä.
----------------------------------------------------------------------

Koulun kiusat

RS 9/10

Lumimyräköiden tehtyä hankaliksi hiihtolomahiihdot melkein koko maassa voidaankin olettaa, että lomalla olleet koululaiset palaavat innostuneina ja opinhaluisina kouluihinsa.
Mutta kun kouluun paluu on mukavaa monelle, tietää se samalla toisille vanhojen tuskien alkamista uudelleen kun koulujen kiusaajat pääseevät taas uhriensa kimppuun. Ja uhreja on runsaasti: Ruotsin kouluntarkastuslaitoksen (SI) mukaan on arkipäivä monella koululaisella tuskallinen ja raastava.

SI:n tuoreen tutkimuksen mukaan haukkumasanat, uhkailut ja väkivalta kuuluvat lukemattomien koululaisten arkipäivään ja jotkut koulut tuskin yrittävät tehdä asialle mitään.
SI:n tutkittua 50:ssä peruskoulussa toimia koulukiusaamista vastaan selvisi tutkituista vain yksi ilman huomautuksia. Kahdeksalla kymmenestä koulusta puuttui hyväksyttävä toimintaohjelma asioiden hoitamiseksi ja monessa koulussa kirjattiin puutteita toimissa ”mobbausta” ja häiriköintiä vastaan – ja ilmeistä on, että monissa kouluissa ei asiaan edes suhtauduta vakavasti.
”Tämä johtaa siihen, että oppilaat tuntevat olonsa koulussa turvattomiksi ja heidän on vaikea hyödyntää annettua opetusta”, totesi asiasta Ruotsin Lasten ja koululaisten asiamies Lars Arrhenius.

Mistä koulukiusaaminen sitten johtuu? SI:n tutkimuksen yhteydessä todettiin sen johtuvan osaksi siitä, että kouluilla ei ole sovittuja rutiineja kiusaamista vastaan, ja vaikka joissakin kouluissa sellaiset löytyvätkin, niitä ei noudateta.
Useissa kouluissa on aikuisten läsnäolo vähäistä ja kun tavallista on, että oppilaat kiusaavat toisia oppilaita, voivat myös koulujen henkilökuntaan kuuluvat harrastaa ”mobbaamista”.
Koulukiusaaminen on ajankohtainen keskustelunaihe lähes aina ja siihen etsitään myös perussyitä eli mikä johtaa koulukiusaajien käytökseen?

Tanskassa tehty laaja tutkimus katsoo oppilaitten keskuudessa vallitsevan rauhattomuuden johtuvan laajalti siitä, että heitä ei ole kasvatettu kunnolla kotona, vaan nykyajan kiireiset vanhemmat – päinvastoin kuin ennen - jättävät kasvatustyön koulujen hoidettavaksi.
Lapsille ei kotona aseteta puitteita, vaan se jätetään kouluille, joilla ei ole samanlaista sananvaltaa lasten suhteen. Kurin puutteestakin puhutaan usein Ruotsin koulujen yhteydessä.

Tämä synnyttää häiriöitä ja seurauksena on kansainvälisen tutkimuksen mukaan Euroopan kouluissa tilanne: Mitä enemmän häiriöitä, sitä vähemmän lapset oppivat.
Koulukiusaaminen vaikuttaa näin koko yhteiskuntaan ja tietysti eniten suoranaisesti koululaisiin. Ja sen vaikutukset voivat olla pitkiä ja tuskallisia, jopa niin, että Suomen Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Saurin mielestä siitä pitäisi puhua asian oikealla nimityksellä ja kutsua sitä väkivallaksi. Ainakin kiusatuiksi tulevat ovat tästä hyvin samaa mieltä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ahkeruus on ilomme

RS 8/10
Suomalaisille työ on tunnetusti keskeinen osa elämää ja erityisen tärkeällä sijalla ruotsinsuomalaisten ajattelussa, onhan suuren suomalaisen väestöryhmän olemassaolo Ruotsissa juuri työvoimamuuton perua.

Parin viime vuosikymmenen aikana niin Suomen kuin Ruotsinkin työelämä on muuttunut rajulla tavalla. Uuden tietotekniikan tulo ja hektisempi meno sekä pätkätyöläisyys ovat ajan trendejä työpaikoilla tänä päivänä. Jollakin tavalla työ on saanut niskaotteen vapaa-ajasta.

Tämä ilmenee esimerkiksi vapaa-ajan vakavoitumisena. Työmäiset piirteet ja suorittaminen ovat siirtyneet vapaa-ajalle: suoritetaan liikuntaa, matkailua ja muita harrastuksia, ihmissuhteista haetaan sosiaalista hyötypääomaa ja kesämökistäkin on tullut työleiri.

Erittäin selvällä tavalla työelämän kulttuurinen muutos näkyy suhtautumisessa alkoholinkäyttöön. Vielä 80-luvulla pienessä sievässä tai krapulassa töihin tulo ei ollut tavatonta.

Tämän päivän työyhteisössä aamulla huonossa kunnossa töihin tuleva ei kerää päänsilittelyä eikä saa enää osakseen suojelua. Asenteet ovat muuttuneet ja se lähes kolmannes Suomen ja Ruotsin työikäisestä väestöstä joka on alkoholin suurkuluttajia tai alkoholiriippuvaisia lataa sitten sitäkin rajummin viikonloppuisin.

Suomalaisen perusluonteeseen ei perinteisesti tai luontaisesti sovi ajatus hitaudesta tai laiskottelusta. Ehkäpä olisi kuitenkin syytä pohdiskella onko tehokkuusvaatimuksissa menty liian pitkälle tai mitä tolkkua on ainaisessa kiireessä.

Tietoyhteiskunnan kiire-kulttuuri sisältää ääneen lausumattomia arvoja ja vaatimuksia joiden noudattaminen paahtaa pahimmassa tapauksessa työntekijät loppuun ennen aikojaan.

Tätä eivät halua työnantajatkaan. 2010-luvun työelämässä tarvittaisiin tutkimusta ja selvityksiä siitä miten työn ja vapaa-ajan suhde saadaan terveemmälle pohjalle.
Näitä selvityksiä odotellessa RS-lehden pysyvä päiväkäsky ruotsinsuomalaisille työläisjoukoille, pienyrittäjille ja muille työn sankareille on: muista pyhittää kahvitunti!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Putki pohjaan

RS 7/10
Suomen sana ratkaisi, että yksi Itämeren alueen suurimpia rakennusprojekteja pääsee liikkeelle. Kysymys on yli 1200 kilometriä pitkästä Nord Stream-kaasuputkesta, jonka Venäjä ja Saksa aikovat laskea Itämeren pohjaan, alkaen Viipurista ja päätyen Saksan Greifswaldiin. Valmistuttuaan on kaasuputken määrä toimittaa Venäjän maakaasua paitsi Saksaan myös muualle Eurooppaan. Ennen Suomen lopullista sanaa olivat suostumuksensa antaneet paitsi Venäjä ja Saksa myös Ruotsi ja Tanska.

Meren alla kulkevan kaasuputken – tai niitä tulee lopulta kaksikin – mitoista kertovat luvut ovat mahtavat. Pituutta on siis 1220 kilometriä, josta noin 400 kilometria kulkee Suomen talousalueen kautta. Kun putket ovat auki voi niiden kautta kulkea 55 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa. Ja homma maksaa: sen rakentamiseen lasketaan menevän ainakin 7,4 miljardia euroa eli Ruotsin rahassa laskien n. 75 miljardia kruunua.

Jo putken ympäristöllisten ja muiden vaikutusten tutkimiseen on käytetty Venäjän pääministerin Vladimir Putinin mukaan miljardi kruunua – ja niinpä Putin onkin valmis vannomaan, että putki on ympäristölle turvallinen. Putkesta omistaa Venäjän jättimäinen energiayhtiön Gazprom 51 prosenttia, minkä jälkeen loppuomistus on saksalaisilla ja hollantilaisilla.

Putken pääpuuhamiehiä on ollut Putinin lisäksi Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder, jotka katsovat, että Eurooppa on tulevaisuudessa entistä riippuvaisempi Venäjän kaasusta ja Venäjä taas riippuvainen sen antamista vientituloista.
Jo yli viisi vuotta meneillään olleet valmistelutyöt eivät kuitenkaan ole olleet helppoja. Päinvastoin, vastarintaa on ollut monenlaista. Yksi vastarintarintama on ollut Itämeren alueen ympäristöväki, joka on nähnyt putken laskussa kaikenlaisia vaaroja, kuten että putkityöt toisivat pintaan sodan aikana laskettuja miinoja ja muuta vaarallista tavaraa. Sen on myös pelätty vahingoittavan Itämeren kalakantaa.

Mutta epäilyt eivät ole olleet vain luontoon liittyviä, vaan myös suuressa määrin poliittisia, kun esimerkiksi Ruotsissa ollaan oltu huolestuneita Venäjän putkeen liittyvän sotilaallisen valvonnan heijastuksista esimerkiksi Gotlannin alueella, missä Ruotsin puolustus on kaikkea muuta kuin kattavaa.

Toisaalla ovat äänekkäitä protesteja julistelleet Puola ja Baltian maat, jotka ovat sitä mieltä että Nord Stream-putki pitäisi rakentaa maalle, kun se tulisi halvemmaksikin.
Todellinen syy näiden maiden protesteissa on kuitenkin se, että nyt ne menettävät kaasun läpikulkutulot, joita muuten olisi saatavissa. Tosin Venäjän kannankin ymmärtää; sillä on ollut loputtomia kiistoja esimerkiksi kaasunsa saamiseksi läpi riitaisan Ukrainan. Suomessa on ollut kriittisiä ääniä vaatimassa nimenomaan, ettei ympäristöä tultaisi vahingoittamaan.

Mutta, nyt siis Nord Streamin tien tulisi olla selvä ja Itämeren kalakanta voi kohta pyörein silmin seurata pohjaan putoavan pitkän ja paksun ”onkimadon” etenemistä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olympiahuumaa

RS 6/10
Vuoden 2010 talviolympialaiset avataan huomenna 12. helmikuuta Kanadan Vancouverissa suomalaisittain mielenkiintoisesti mäkihypyn normaalimäen karsinnalla. Päätösjuhlallisuuksia vietetään 28. helmikuuta.
Vancouverin olympialaisissa jaetaan mitaleja yhteensä 86 lajissa. Kisoissa on edustettuna 15 eri urheilumuotoa, joista eniten mitaleja jaetaan hiihdossa ja pikaluistelussa.

Aikaero Ruotsin ja Vancouverin välillä on yhdeksän tuntia, joten suuri osa kisatapahtumista käydään suomalaisittain aamuyön tunteina.
Talviolympialaisiin on ilmoittautunut osallistujia yli 80 maasta, joista esim. Caymansaarten ja Ghanan talviurheilijat ovat ensimmäistä kertaa mukana.
Kilpailulajeina ovat alppihiihto, ampumahiihto, curling, freestylehiihto, hiihto, jääkiekko, lumilautailu, mäkihyppy, ohjaskelkkailu, pikaluistelu, rattikelkkailu, kaukalopikaluistelu, skeleton-kelkkailu, taitoluistelu ja yhdistetty.

Kisojen suorituspaikat sijaitsevat Vancouverin lisäksi lähiseudulla. Vancouver on Montrealin (1976) ja Calgaryn (1988) jälkeen jo kolmas kanadalainen olympialaisten isäntäkaupunki. Se voitti äänestyksessä Itävallan Salzburgin ja Etelä-Korean Pyongchangin.

Tätä Tyynen valtameren rannalla sijaitsevaa kaupunkia ympäröivät Kalliovuoret, vuonot ja havumetsät ja alueella asuu myös paljon kanadansuomalaisia.
Suomi on lähettänyt kisoihin 94 ja Ruotsi 106 urheilijan joukkueen. Suomen joukkueessa on 17 hiihtäjää, mikä on joukkueen suurin lajiryhmä.

Hiihto ja mäenlasku sen eri muodoissa on perinteisesti ollut suomalaisten vahvaa aluetta. Hiihdossa suomalaiset ovat ennen Vancouveria voittaneet olympialaisissa yhteensä 19 kultaa, 22 hopeaa ja 30 pronssia, mäkihypystä Suomella on kaikkiaan 10 olympiakultaa, 8 hopeaa ja 4 pronssia. Freestyle eli kumparelasku ja yhdistetty ovat myös vahvoja suomalaislajeja.

Torinossa 2006 hopean voittanut Suomen curlingjoukkuea ei ole lainkaan mukana ja alppihiihdon suuri toivo on Tanja Poutiainen, vuoden 2006 suurpujottelun hopeamitalisti.
Hiihdossa Matti Heikkinen ja Aino-Kaisa Saarinen ovat suomalaisen urheilukansan suursuosikkeja.

Ruotsinsuomalaiset urheilun ystävät seuraavat myös tarkkaavaisuudella Ruotsin joukkueen suomalaistaustaisten urheilijoiden kuten Charlotte Kallan menestystä.
Lisää olympia-asiaa löytyy tämän lehden sisäsivuilta - kisat alkakoot!

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sudet kuopassa

RS 5/10

Sieltä ne tulla jolkuttavat, sudet Suomesta, jotka ylittävät rajoja ilman viisumeita ja lupia ja asettuvat minne parhaaksi katsovat. Ruotsiin tulo on melkein yhtä juhlaa - portit ovat auki ja susisosiaalitädit ovat kai varmistamassa että tulokkaille löytyy sopivaa syötävää, vaikka limppua.

Toisaalta kuitenkin Suomesta aiemmin tulleet sudet ovat viime aikoina joutuneet kokonaan uuteen tilanteeseen. Niitä on ammuttu! Aivankuin vihollisina. Ja samanaikaisesti on Ruotsi jälleen käynnistänyt yhden kiivaista keskustelusodistaan, jonka aiheena tällä kertaa ovat juuri sudet ja niiden oleskelu Ruotsin tanterilla.

Tämä on suuresti seurausta hallituksen päätöksestä, että tänä talvena susien kaataminen jälleen sallittiin. Kaadettavien lukumääräksi annettiin 27, jota suuresti noudatettiinkin, mitä nyt sitten erikseen Skoonen eläinpuistossa ammuttiin toistakymmentä asukkia, kun niille ei oltu saatu riittävän kestäviä aitauksia ja pelättiin susien karkaavan naapuruston kimppuun.

Mutta samanaikaisesti on asiaa käsitelty koko maan kannalta ja rintamia on useita. Hallituksen puolella katsotaan, että 210 sutta on Ruotsille sopiva määrä ja kaadettavat olisivat sen mukaan olleet sisäsiittoisia ja huonokuntoisia. Näin ei kuitenkaan nähty toisella rintamalla, eli tutkijoiden piirissä, joiden mukaan kaadetut olivat terveitä ja hyvinvoivia. Kolmannella rintamalla ovat olleet metsästäjät ja heidän järjestönsä ja tässä ovat myös mukana olleet saamelaisten ja ”pohjoisen keski-Ruotsin” järjestöt, jotka eivät ollenkaan pidä susien kotieläimille järjestämistä verisistä tuhoista. Yhden rintaman muodostavat myös ihanteellismieliset luonnonsuojelijat, jotka katsovat susien kuuluvan ruotsalaiseen elämänmuotoon ja siten ansaitsevan suojelua, vaikka siinä nyt sitten joku koira, lammas tai poro menisikin. Niinpä esimerkiksi yksi opposition johtava poliitikko katsoo ”uhkan ruotsalaisia susia kohtaan uhkaavan muuta biologista monimuotoisuutta, joka on riippuvainen juuri suurista petoeläimistä”. Hän todennäköisesti kuuluu niihin tukholmalaisiin, joista 81 prosenttia haluaa pitää sudet Ruotsissa - ehkä vaikkapa Stureplanin koristuksena..? Ryhmä oli tutkituista suurin koko maassa.

Joka tapauksessa susisota on äänekästä ja jahdin uskotaan vastaisuudessakin jatkuvan, kun susikantaa on kirkastettu Suomesta tuoduilla oikeilla luonnonsusilla, jotka näyttävät kilteille Svea-susille mistä kunnon susihukka haukkaa! Kysymys on tässä vaiheessa siitä, syntyykö sotaan sovintoa vai jatkuuko ulvonta kunnes jonkunlainen sopu on saatu aikaan. Tämän kuitenkin odotetaan ottavan aikansa - ja suuren päivälehden kirjoittaja toteaakin, että ”hallitus saa pitää peukkua, että sudet pysyvät Suomessa vielä jonkin aikaa”.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kenttäväki aktiivisena

RS 4/10

Vuoden alussa voimaan tullut laki suomen kielen hallintoalueesta, joka toi 18 uutta Mälarinlaakson kuntaa mukaan alueeseen on pistänyt vauhtia ruotsinsuomalaiseen kenttäväkeen.
Useassa alueen ulkopuolisessa kunnassa on vireillä hankkeita ja anomuksia alueeseen liittymisestä, näistä pisimmälle on ennättänyt Västeråsin kaupunki jonka anomus on jo päässyt niin pitkälle että Ruotsin hallituksen valmistelukoneisto alkaa sitä piakkoin käsittelemään.
Myös Boråsista ja Surahammarista, missä molemmissa on asiasta valtuuston päätös, singahtanee virallinen anomus hallituksen pöydälle lähiaikoina.

Tuorein hanke asian tiimoilla on menossa Borlängessä missä kansalaisaloite hallintoalueeseen liittymisestä jätetään kunnan virkaatekeville näinä päivinä.
Aloitteen puuhamiehinä ovat Borlängen suomiseura, näkövammaiset ja PRO. Samansisältöisiä esityksiä ja hakemuksia on paikallisten suomalaisjärjestöjen toimesta viime viikkoina tehty mm. Kalixissa, Luulajassa, Uumajassa, Kramforsissa, Enköpingissä, Karlskogassa, Karlstadissa, Göteborgissa ja Lundissa. Karlskogalaisten hanketta koskeva juttu löytyy tämän lehden sivulta 4 ja borlängeläisten hanketta käsitellään sivulla 5.

Hallintoaluehanke tulee pitämään järjestöaktiivit työllistettyinä lähivuodet. Kyse on hyvin kouriintuntuvista asioista.
Vanhempi suomalainen polvi on tunnetusti sellaista, että he haluavat viettää vanhuuden päivät kotonaan. Laitoshoitoon turvaudutaan vain kun on äärimmäinen pakko.
Uusissa hallintoaluekunnissa meidän senioreillemme, jotka ovat ruotsalaisissa vanhainkodeissa tulee oikeus suomenkieliseen hoitoon ja henkilökuntaan.
Lasten osalta kyseessä on oikeus suomenkieliseen esikoulutoimintaan mikäli lapsen vanhemmat niin haluavat.
Paikalliset suomalaiset etujärjestöt ovat tässä etulinjassa valvomassa, että uuden lain mukanaan tuomat oikeudet toteutuvat.

12 kk 760 kr, 6 kk 390 kr
12 mån 760 kr, 6 mån 390 kr.
2 vuotta (24 kk) 1500 kr.
2 år (24 mån) 1500 kr.
Ilmestyy torstaisin 52 nroa/vuosi / utkommer varje torsdag.
Lehtitilaus/Prenumerera

Lehden voit ostaa seuraavista lehtikioskeista ympäri maata. Lehtimyyntipisteet

Tanssien järjestäjä!
Ruotsinsuomalaiset laatumuusikot

Ruotsin-kilpailut.se