Ruotsin Suomalainen | Päivitetty 02.02.2012 / RS 05/12
 

Kansa valitsee päämiehen

RS 4/12
Suomen kansan päämiehellä on monenlaisia rooleja. Hän johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, on tärkeä valtiollinen päätöksentekijä, poliittisten suhteiden säätelijä ja ristiriitojen sovittelija.
Ennen kaikkea presidentti on valtion symboli ja yleinen yhteiskunnallinen vaikuttaja jonka kannanotoilla ja lausunnoilla on paljon painoa.
Suomessa on viime vuosina karsittu kovalla kädellä presidentin valtaoikeuksia mutta pontevalla ja asiansa osaavalla presidentillä on yhäkin mahdollisuus vaikuttaa tasavallan asioihin merkittävällä tavalla.

Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ovat nimiä jotka ovat iskostuneet jokaisen suomalaisen tajuntaan.
Nämä neljä ovat poikkeuksellisen lahjakkaita ja tarmokkaita ihmisiä ja heidän aikanaan syntyi moderni Suomi.
Kun puhutaan tämän viran haltijasta niin tärkeintä ei ole mistä puolueesta presidentti on lähtöisin vaan se millainen hän on henkilönä. Kaikki nämä neljä ovat erilaisia ihmisiä ja kunkin persoonallisuus on vaikuttanut siihen millaiseksi presidenttiys on muodostunut.

Legendaarinen Urho Kaleva Kekkonen joka toimi Suomen presidenttinä vuosina 1956-1981 oli oman aikansa ylivertaisin poliitikko. Tämä kansanomainen urheilu- ja kalamies otti hanakasti kantaa kaikentasoisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
YYA-sopimuksen ja Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden takuumiehenä Kekkonen sai niin vahvan aseman että 70-luvun alussa hänen toimikauttaan jatkettiin poikkeuslailla ja seurauksena tästä Suomea alettiin leikkisästi nimittämään Kekkoslovakiaksi.
Mutta Lepikon torpan kasvatti oli myös Suomen kansan syvästi arvostama presidentti jonka väkevää olemusta hänen aikalaisensa eivät koskaan voi unohtaa.

Kansanmies oli myös Mauno Koivisto joka tarttui Suomen valtiolaivan peräsimeen kahdeksi kaudeksi vuosina 1982-1994. Koivisto oli alunperin turkulainen satamajätkä ja toisen maailmansodan kaukopartiomies joka aikuisella iällä luki itsenä ylioppilaaksi ja filosofian tohtoriksi. Manu-ilmiö nosti suositun pankkimiehen ja valtionvarainministerin presidentin linnaan.
Koivisto oli sitä mieltä että kun valtakunnan asiat sujuvat hyvin niin presidentin ei pidä niihin liikaa puuttua ja näin parlamentarismi vahvistui hänen kaudellaan.

Martti Ahtisaari, kansainvälisesti menestynein suomalainen diplomaatti kautta aikojen piti maan päämiehen virkaa hallussaan vuosina 1994-2000. Ahtisaari jatkoi aktiivisella kansainvälispoliittisella linjalla myös presidenttikaudellaan ja onnistuminen Kosovon kriisin sovittelijana 1999 on yksi hänen uransa huippukohtia.
Ahtisaaren presidenttiys jäi yhteen kauteen mutta hänet palkittiin kansainvälisestä työstään Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 2008. Hän on ainoa suomalainen joka on tämän palkinnon saanut.

Vuonna 2000 alkoi Suomessa muumimamman aika kun Tarja Kaarina Halonen valittiin presidentiksi. Toisen kierroksen vastaehdokkaana hänellä oli tuolloin keskustan Esko Aho.
Halonen on lähtöisin Helsingistä Kallion työläiskaupunginosasta. Legendaarinen ammattiyhdistysmies Niilo Hämäläinen veti 70-luvun alussa lupaavan nuoren oikeustieteen kandidaatin SAK:n lakimieheksi mistä hän pääsi kansanedustajan ja ministerin uralle.
Vuoden 2006 vaaleissa Sauli Niinistö hätyytteli uhkaavasti istuvaa presidenttiä toisella kierroksella mutta Tarja veti pidemmän korren.

Tämän lehden ilmestyessä vuoden 2012 presidentinvaalien toisen kierroksen ennakkoäänestys on täydessä käynnissä myös täällä Ruotsissa. Vastakkain on kaksi kansainvälisesti kokenutta ja pätevää politiikan ammattilaista Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Ollaan valitsemassa Suomen tasavallan kahdettatoista presidenttiä ja koko kansan - myös ruotsinsuomalaisten - keulakuvaa ja päämiestä.

Ehdokkaiden esittely ja äänestyspaikkojen osoitteet ja aukioloajat löytyvät tämän lehden vaaliliitteestä.

Lupaava uutuuskirja

RS 3/12
Göteborgilaisen Eija Hetekivi Olssonin esikoisromaani Ingenbarnsland on viime päivinä saanut runsaasti palstatilaa Ruotsin suurten päivälehtien kulttuurisivuilla. Kyseessä on lupaava esikoisteos, kustantaja on Norstedts, kirja ilmestyi tammikuun alussa.

Romaani kertoo ruotsinsuomalaisen nuoren Miiran elämästä ja koulunkäynnistä 80-luvun Göteborgissa Gårdstenin ja Bergsjön kaupunginosissa missä siirtolaisten lapsen elämä ei ollut aina kaikkein ruusuisinta. Miira käy suomalaisluokkaa eikä halua rappusiivoojaksi kuten hänen äitinsä, kapinoivan ja ajattelevan Miiran tähtäimessä on pääministerin tai aivokirurgin ura.

Aivan kuin kirjan päähenkilö niin myös Eija on viettänyt lapsuutensa näissä kaupunginosissa eli romaanin ainekset ovat sieltä hänen omista kokemuksistaan lähtöisin.
Nyt noin 40 ikävuoden kieppeillä olevia toisen sukupolven ruotsinsuomalaisia jotka kävivät suomalaisluokkia on erittäin suuri joukko ja on todella hyvä asia että tämän ryhmän kokemuksia kuvataan myös romaanimuodossa.
Ruotsinsuomalaisissa kirjailijapiireissä Eija on tullut tutuksi jo aikaisemmin, hän on esimerkiksi Finn-kirjan viime syksynä julkaiseman
korkeatasoisen pakina-antologian Pirunsilmä yksi kirjoittajista.

Eija kertoo että kun hän oli nuori niin kirjailijan ammatti tuntui kaukaiselta koska hän ei omasta mielestään kuulunut taloudellisesti, sosiaalisesti tai kulttuurisesti etuoikeutettuun ryhmään. Eijan mielestä ruotsalainen yhteiskuntajärjestelmä jakaa nuoret eri kerroksiin ja sammuttaa toivon ja fantasiat varsinkin esikaupunkialueiden nuorilta joilla on valtavasti luovaa energiaa ja kykyjä.

Eija itse lupaa että se mitä nyt on nähty on vasta alkua. Tämä antaa viitteitä siitä että uusi ruotsinsuomalainen kyky on nousemassa maan kirjailijoiden eturiviin Susanna Alakosken tapaan.

Mäntyniemen pesänjakajat

RS 2/11
Suomessa ilmestyi tammikuun alussa presidentinvaalien ehdokkaita satiirisella tavalla kuvaava kirja nimeltä Mäntyniemen pesänjakajat.
Sen ovat kirjoittaneet Suomen Kuvalehden Pekka Ervasti ja MTV3:n Timo Haapala, molemmat kokeneita politiikan toimittajia. Kirja on humoristiseen sävyyn ja kieli poskessa kirjoitettu kokoelma poliittisia juoruja.
Iso rölli Lipponen, keputaata Väyrynen, kävelevä kultakala Essayah, parrakas punainen broileri Arhinmäki, söpö piparkakku Biaudet, siinä kirjan luonnehdintoja muutamista ehdokkaista.
Kun eletään tärkeiden vaalien alusaikaa niin ehdokkaat joutuvat nielemään myös tällaiset roisilla tyylillä kirjoitetut teokset ja kansalla on hauskaa.

Mäntyniemi on Suomen tasavallan presidentin virka-asunto Helsingissä, Urho Kekkosen virka-asunnon nimi oli Tamminiemi. Vuonna 1981 kun Kekkonen sairastui ja joutui luopumaan virasta kirjoitti joukko Helsingin Sanomien toimittajia kirjan nimeltä Tamminiemen pesänjakajat joka oli sen ajan poliittinen kohuteos. Ervastin ja Haapalan kirjan nimi on mukaelma tästä.
Kekkosen aikakauden loppu oli dramaattinen vaihe kansakunnan historiassa - Halosen kauden loppumisessa ole mitä tähän verrattavaa tunnevärinää, jollei sellaiseksi lasketa sitä että kokoomuspuolueella on ensimmäisen kerran sitten Paasikiven päivien todellinen mahdollisuus valloittaa itselleen presidentin paikka.

Näiden vaalien alla on kirjoitettu kirjoja myös aivan vakavalla mielellä ja ehdokkaiden itsensä toimesta. Pekka Haavisto on kirjoittanut muistelma- ja mielipidekirjan Anna mun kaikki kestää (WSOY 2011) ja Paavo Väyrynen kirjan nimeltä Huonomminkin olisi voinut käydä (Tammi 2012). Se on Väyrysen viime eduskuntavaaleihin kirjoittama omaelämänkerta jota on täydennetty ajankohtaisella aineistolla.
Paavo Lipponen - järjellä ja tunteella (Tammi 2012) on Apu-lehden toimittaja Raila Kinnusen kirjoittama asiapitoinen henkilökuva Lipposesta, kirja ilmestyi viikko sitten ja siinä tulee todistetuksi että se oli Paavo Lipponen joka pääministerinä juurrutti Suomen Euroopan Unioniin.
Sauli Niinistö on kirjoittanut kirjan nimeltä Viiden vuoden yksinäisyys (Teos 2005) ja siitä on otettu pokkaripainos, samoin Timo Soinin kirjoittamasta kirjasta Maisterisjätkä (Tammi 2008).
Paavo Arhinmäki julkaisi vuonna 2006 muistelma- ja mielikirjan Punavihreä sukupolvi (Otava). Sari Essayah ja Eva Biaudet eivät ole näiden vaalien alla olleet mukana kirjamarkkinoilla.

Presidentinvaalien ennakkoäänestys on parhaillaan menossa Ruotsissa ja ratkaisevaan äänestyspäivään joka on sunnuntai 22. tammikuuta on aikaa reilu viikko. Erittäin suuri osa äänestäjistä ei ole vielä ratkaissut kantaansa eli J.Karjalaisen laulua mukaillen sinä iltana voi tapahtua ihan mitä vaan.

Suomi-neidon kaikenkarvaiset kosijat

RS 1/12
Tänä vuonna tehdään presidenttejä, ei vaan Suomessa vaan myös Ranskassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Suomen tasavallan presidentinvaalin ensimmäinen kierros pidetään sunnuntaina 22. tammikuuta ja tämänhetkinen ennakkosuosikki on kokoomuksen Sauli Niinistö.
Parhaan kakkosen paikasta käydään ankara taisto keskustan Paavo Väyrysen, perussuomalaisten Timo Soinin, sosiaalidemokraattien Paavo Lipposen ja vihreiden Pekka Haaviston välillä. He ovat tuoreimpien mielipidemittausten mukaan lähes tasaväkisiä.

Jotkut pitävät Sauli Niinistön valintaa Suomen seuraavaksi presidentiksi aivan selvänä asiana. Mutta tammikuussa on kaikki toisin. Alkamassa on kuukausi jonka aikana Suomen presidentinvaaleissa on perinteisesti tapahtunut suuria mielipidevaihteluita ja uusia vahvoja suosikkeja on noussut esiin.
Niinistön presidenttiys ei siis välttämättä ole kirkossa kuulutettu - voi tapahtua jotain yllättävää ja suosio romahtaa, tai kansa voi yksinkertaisesti muuttaa mielensä. Vaaditaan toinen vaalikierros, se pidetään 5. helmikuuta.

Kilpailu Niinistön haastajan paikasta on vaalin verisin kisa.
Siinä on kysymys myös siitä mihin suuntaan Suomi-neitoa seuraavan vuosikymmenen aikana ideologisesti viedään, niin mahtavasti kakkospaikan haltija voimaa ja vahvistusta aatteelleen saa.
On melkoinen ero siinä millaisen Suomen haluaa arkkikonservatiivi populisti Timo Soini ja millaisen vapaamielinen vihreä Pekka Haavisto.
Lipposella on pelissä suomalaisen sosialidemokratian tulevaisuus, Väyrysen pitäisi pelastaa alkiolainen maalaisliitto-keskusta joka viime eduskuntavaaleissa sai pahasti turpiinsa.

Ideologisesti neljä täysin erilaista ehdokasta on aivan hopeapokaalissa kiinni ja jos urheilutermejä käytetään niin nyt taistellaan sekunnin sadasosista. Todella pieni äänimäärä ratkaisee ja loppupeleissä saattaa olla kyse vain muutamista äänistä.
Äänestäjän kannalta tämä on hyvä uutinen. Niinpä myös ruotsinsuomalaisen äänioikeutetun kannattaa todella tarkkaan harkita kenelle äänensä antaa. Ruotsissa ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys pidetään 11.-14. tammikuuta.
Tarkat ajat ja paikat löytyvät tämän lehden vaaliliitteestä ja nettisivulta.

Ehdokkaista parhaiten perillä ruotsinsuomalaisten asioista lienee Paavo Lipponen. Hän kävi viimeksi lokakuussa Tukholmassa ja vieraili siinä yhteydessä muun muassa lähetystössä ja Tukholman ruotsinsuomalaisella koululla.
Siihen aikaan kun Lipponen oli vielä Sdp:n puheenjohtaja hän myös vieraili useamman kerran ruotsinsuomalaisten luona mutta tästä on aikaa jo kymmenisen vuotta.
Paavo Väyrysellä oli myös menneinä vuosikymmeninä aina 70-luvusta alkaen tapana vierailla ahkerasti ruotsinsuomalaisten tilaisuuksissa mutta viime vuosina ei miestä ole täällä näkynyt.

Jos ehdokkaiden kannatusta mitataan tukiryhmän aktiivisuudella niin Sauli Niinistöllä näyttäisi olevan parhaiten pullat uunissa vaikka miestä ei ole ruotsinsuomalaisten tilaisuuksissa näkynytkään. Nuorekas tukiryhmä touhuaa innokkaasti ja cafe Niinistöjäkin on tammikuun aikana nousemassa tällekin puolelle lahtea.
RS-lehden saamien tietojen mukaan tukiryhmä pyrkii saamaan myös ehdokkaan itsensä paikan päälle ennen vaaleja.

Sattui ja tapahtui vuonna 2011

RS 52/11

Vuosi on lopullaan ja on aika tehdä listaa vuoden tärkeimmistä tapahtumista niin maailmalla kuin täällä Pohjolassakin. Menneen vuoden merkittävimmät kansainväliset uutistapahtumat voidaan tiivistää neljään sanaan: tsunami, eurokriisi, Breivik ja arabikevät.
Sendain valtava maanjäristys ja sitä seurannut tsunami sekä Fukushiman ydinvoimaonnettomuus joissa menehtyi valtava määrä ihmisiä oli suunnaton inhimillinen tragedia. Japania kohtasi kansallinen suuronnettomuus joka toi ikävällä tavalla mieleen Hiroshiman ja Nagasakin ydinpainajaisen ja jonka vaikutukset myös Japanin talouteen ovat pitkäkestoisia. Tuskinpa mistään maailmasta löytyy ydinvoimalaa joka olisi kestänyt vastaavanlaisen luonnonvoimien järistyksen ja sen seurauksena reaktorit kaikkialla maailmassa pantiin tarkempaan syyniin - Saksassa ydinvoimasta päätettiin luopua kokonaan.

Norjan joukkosurma viime kesänä kun Anders Behring Breivik tappoi 77 ihmistä Oslossa ja Utöyan saarella oli valtava shokki norjalaisille ja järkytti koko maailmaa.
Norjalainen tuomioistuin julisti marraskuussa Breivikin syyntakeettomaksi psykiatriseen lausuntoon nojaten mikä tarkoittaa sitä että massamurhaaja lähetään pakkohoitoon psykiatriseen sairaalaan loppuiäkseen. Norjan yleisradioyhtiö kertoo että Breivik oli kokenut sukupuolista hyväksikäyttöä lapsena.

Kreikan velkakriisi on aiheuttanut EU:n jäsenmaille ja varsinkin yhteisvaluuttaan kuuluville runsaasti päänvaivaa kuluneen vuoden aikana. On puhuttu jopa euron hajoamisesta ja kriisin leviämisestä muihin Euroopan maihin. Kun Kreikka tuli EU:n jäseneksi 1981 se oli konkurssikypsä maa. Silloin Kreikan jäsenyydessä oli kyse siitä että muut Euroopan maat halusivat tukea Kreikan demokraattista kehitystä, sotilasdiktatuurista oli vasta päästy eroon. Toinen perustelu oli kulttuurinen, haluttiin pelastaa Hellaksen kulttuuriperintö josta koko länsimainen sivistys on lähtöisin. Näin Kreikka on alunperinkin taloutensa puolesta ollut EU:n tarkkailupenkillä istuva tukioppilas – päinvastoin kuin Suomi jota on kutsuttu EU:n mallioppilaaksi.

Suomi on euroalueen jäsen, Ruotsi ei ole. Yhteisvaluutta euro on ukkosenjohdattimen tavoin johtanut Kreikan ja muiden EU-maiden velkakriisistä syntyneet jännitteet osaksi Suomen sisäpolitiikkaa, Ruotsi on tältä kohtalolta välttynyt.
Seurauksena tästä Suomen politiikkaan on syntynyt kaksi blokkia, nykyiseen eurooppapolitiikaan kriittisesti suhtautuvat ja euron kannattajat. Vanha blokkijako oikeistoon ja vasemmistoon on yhä olemassa mutta eurooppapolitiikka dominoi.
Viime kevään eduskuntavaalien jytky jossa Timo Soinin johtama Perussuomalainen puolue sai suurvoiton on yksi seuraus tästä, Suomen presidentinvaaleissa jotka pidetään tammikuussa on havaittavissa samaa ilmiötä. Tilanne on tähän mennessä hyödyttänyt ennen kaikkea Kokoomusta ja Perussuomalaisia.

Ruotsin politiikassa hallitsee yhä vanha tuttu ja perinteinen vasemmisto-oikeisto-vastakkainasettelu. Sosiaalidemokraatit ovat kuluvalla vaalikaudella vakavan haasteen edessä: näyttää siltä että puolue on pysyvästi menettämässä valtionhoitajapuolueen aseman pääministeri Fredrik Reinfeldin johtamalle maltilliselle kokoomuspuolueella ja mielipidemittauttausten lukemat pysyttelevät s-puoluejohdon harmiksi alhaisella tasolla.

Talouden puolella saatiin viime viikolla todella ikäviä uutisia kun autonvalmistaja Saab jätti konkurssihakemuksen Vänersborgin käräjäoikeuteen, joka vahvisti konkurssin välittömästi.
Toimitusjohtaja Victor Muller kävi pitkän taistelun yhtiön pelastamiseksi ja hetken aikaa näytti jo siltä että kiinalaisten kanssa tehty sopimus pelastaa Saabin, mutta kun edellinen omistaja General Motors ei halunnut luopua autonvalmistukseen liittyvistä lisensseistä peli oli lopullisesti pelattu.
Saabin tehdas Trollhättanissa on vuosikymmenien ajan työllistänyt myös useita satoja suomalaisia ja nyt he joutuvat etsimään uuden työpaikan. RS-lehden toimitus toivottaa heille onnea ja taistelumieltä.

Ruotsinsuomalaisen uutisrintaman osalta voi todeta että sattui ja tapahtui paljon kaikenlaista. Kulttuurin puolella ruotsinsuomalaiset saavuttivat menestystä maan kulttuurielämän kaikilla osa-alueilla ja monia palkittiin. Urheilupuolella saavutettiin myös menestyksiä puhutaanpa sitten talvi- tai kesälajeista tai yksilö-tai joukkuelajeista tai vaikkapa hevosurheilusta. Nimiä on niin monia että niitä on tässä mahdoton kaikkia luetella.

Vuosi toi tullessaan monia uusia henkilönimityksiä. Saimme uuden suurlähettilään Tukholman suurlähetystöön. Harry Helenius on on kuluvan vuoden aikana osoittautunut erinomaisen päteväksi, pystyväksi ja joviaaliksi asioiden hoitajaksi joka hyvin perillä ruotsinsuomalaisten asioista.
Tukholman Suomi-instituutti sai myös uuden johtajan, Anders Erikssonin joka tuli tehtävään Ruotsin ulkoasiainhallinnosta. Anders on sujuvaa suomen kieltä puhuva riikinruotsalainen ja hän on osoittaunut päteväksi ja ripeäksi kulttuurijohtajaksi jolla on syvällistä tietoa ja ymmärrystä myös ruotsinsuomalaisten tilanteesta.

Ruotsinsuomalaisten kannalta erittäin hyvä uutinen oli myös se että suomen kielen hallintoalueeseen tulee vuodenvaihteessa kahdeksan uutta kuntaa, olkoonkin että joidenkin kuntien kohdalla hallintoaluelain käytännön toteuttamisessa on ilmennyt lievää takkuilua.

Siinä hajapoimintoja vuodelta 2011. RS-lehden toimitus toivottaa kaikille lukijoille hyvää, onnellista ja parempaa uutta vuotta 2012!

Suomessa pantiin julkisen palvelun rahoitus uusiksi

RS 51/11
Maailmalla paukkuu ja rytisee ja kaikenlaisia merkittäviä yhteiskunnallisia tapahtumia ja päätöksiä syntyy myös täällä Pohjolassa ja joskus jopa aivan meidän nenämme alla ja melkein huomaamatta. Yksi viikon merkittävimmistä uutisista oli se että Suomi luopuu TV-lupamaksusta ja Yleisradion toiminta rahoitetaan jatkossa Yle-verolla.
Asiaan perehtymättömän mielestä kyseessä saattaa olla vähäpätöinen ja monen mielestä myös tervetullut uutinen. Mutta riippumaton, puolueeton ja luotettava tiedonvälitys on kaiken kansanvallan perusedellytys ja meillä julkisen palvelun yleisradioyhtiöt eli Suomen Yleisradio ja Ruotsin radio (Sveriges radio johon kuuluu myös tv-toiminta) ovat sen kulmakivi. Niinpä ei ole ollenkaan samantekevää millä tavalla niiden rahoitus järjestetään.

Suomessa uudistus vie Ylen takuuvarmasti lähemmäksi poliittista valvontaa ja viestintäministeri Krista Kiuru (sos.dem) totesikin uuden rahoitusmallin esittelytilaisuudessa että Ylestä tulee taas eduskunnan radio. Yle-vero määräytyy kunkin veronmaksajan ansiotulojen mukaan ja astuu voimaan vuoden 2013 alusta. Se on niin sanottu korvamerkitty vero.
Verotulot ohjataan erilliseen valtion televisio-ja radiorahastoon josta siirretään vuosittain laissa erikseen säädetty summa Ylelle. Rahaston tehtävä on turvata se, etteivät poliitikot pääse liiaksi sotkeutumaan tv- ja radiotoimittajien työhön.

Ruotsin radion rahoitus perustuu perinteisesti tv-lupamaksuun (radio-och tv-avgift) ja näillä maksuilla myös ruotsinsuomalaisille elintärkeiden medioiden Sisuradion ja suomenkielisen tv-toimituksen toiminta rahoitetaan. Ruotsissa tv-lupamaksujärjestelmän uusimista koskeva keskustelu on hyvin vähäistä. Myös kaikkien valtiollisten yleisradioyhtiöiden esikuva brittiläinen BBC rahoitetaan tv-lupamaksuilla. Ylen rahoitusmallia on vuosien mittaan vatvottu edestakaisin ja kun tv-lupamaksuun on tullut korotus niin poru on kiihtynyt. Sen aika näyttää ovatko Suomen poliitikot tehneet tässä asiassa viisaan päätöksen - kansan enemmistö tuntuu ainakin olevan uuden Yle-veron kannalla.

Jouluostosten aikaa

RS 50/11
Jouluostossesonki on kuumimmillaan. Monet meistä eivät viihdy laisinkaan kauppojen joulutungoksessa, mutta on olemassa joukko ihmisiä joille shoppailu on rentouttava harrastus.
Tätä ryhmää kutsutaan himoshoppaajiksi ja heitä on tutkittu ihan tieteellisesti.
Harrastuksensa ääressä he tuntevat olevansa vapaalla omista murheistaan, tärkeintä on ostosten teosta saatava nautinto ja se tunnelma jossa tämän alan harrastajat saavat astua ikään kuin toiseen maailmaan.
Shoppailua käytetään apuna monenlaiseen vaivaan, kaupoille mennään kun on tylsää, kun on tapahtunut jotain ikävää ja myös itsensä palkitsemiseksi.

Perinteisen suomalaisen moraalikäsityksen mukaan säästeliäisyys on hyve. Niinpä shoppailusta saattaa seurata huono omatunto ja jopa ostokrapula. Shoppailu ei myöskään ole pelkästään naisellinen harrastus, myös miehet shoppailevat, mutta eivät vaatekaupoissa vaan K-Raudan tapaisissa miehisen tekemisen symboleilla varustetuissa kaupoissa.

Mitä ruotsinsuomalaisiin joululahjoihin tulee niin takuuvarma lahjavinkki on suomalainen kirja joka on arvostettu ja haluttu lahja myös toisen ja kolmannen sukupolven edustajien joukossa. Sen voi noutaa tai tilata vaikkapa suomalaisesta kirjakaupasta Tukholmasta missä asiakkaita palvellaan asiantuntemuksella ja sujuvalla suomen kielellä.

Joulu on myös suomalaisten jouluruokien aikaa – Ruotsissa on monta suomalaista ruokakauppaa joista aitoa suomalaista jouluruokaa voi hankkia. Näiden putiikkien yhteystietoja löytyy tämän lehden ilmoitussivuilta.
Perinteisten suomalaisten jouluruokien reseptejä löytyy RS-lehden kokkipalstalta. Niukkasen emäntä on pääammatiltaan kotitalousopettaja, kirjoittanut kokkikirjoja ja toiminut lehden ruokapalstan laatijana useamman vuosikymmenen ajan. Hän vastaa myös mielellään lukijoiden ruuanlaittoa, gastronomiaa ja elintarvikkeita koskeviin kysymyksiin. Lehden lukijat voivat lähettää näitä asioita koskevia kysymyksiä lehden toimitukseen.

Näkyvyyttä tarvitaan

RS 49/11

Kauneimmat joululaulut on perinteinen joulutapahtuma johon osallistuu joka vuosi yli miljoona suomalaista, niin Suomessa kuin maan ulkopuolellakin. Ruotsinsuomalaisten suosikkitapahtuma se on ollut jo 70-luvulta saakka ja täällä näitä tilaisuuksia on paljon – niiden aikoja ja paikkoja löytyy tämän viikon lehdestä.

Ruotsinsuomalaiset joulumarkkinat ovat kasvattamassa suosiotaan. Tämän viikon lehdestä löytyvät reportaasit Södertäljen ja Göteborgin joulumarkkinoista, vinkiksi niille lehden lukijoille jotka ovat joskus suunnitelleet osallistumista mutta eivät ole vielä ennättäneet toteuttamaan haaveitaan.

Edellä mainittujen ruotsinsuomalaisten tapahtuminen yhteiskävijämäärä on suhteellisen suuri - eikä se ole mikään ihme kun maassa on puolisen miljoonaa suomalaista. Mutta väkirikkaassa lähes kymmenen miljoonan asukkaan Ruotsissa se ei riitä uutiskynnyksen ylittämiseksi. Näkyvyyttä suurissa ruotsalaisissa medioissa nämä tapahtumat eivät saa - niistä uutisointi on kokonaan omien ruotsinsuomalaisten tiedotusvälineiden varassa.

Näkyvyyttä ruotsinsuomalaiset tarvitsevat paitsi Ruotsissa niin myös vanhassa kotimaassa Suomessa. Ruotsinsuomalaisuutta esiteltiin hiljakkoin Suomessa Yle Teema-kanavalla esitetyssä kahdeksanosaisessa sarjassa Kansankodin kuokkavieraat. Tämä ohjelmasarja on lähinnä 60-ja 70-lukujen suomalaisten massamuuttoa Ruotsiin kuvaava historiallinen dokumentaari.

Toisentyyppinen moderni ruotsinsuomalaisten elämästä kertova, Suomessa hiljakkoin esitetty ohjelmasarja on nimeltään Bettina Tukholmassa. Sen on tuottanut tukholmalainen, Pietarsaaresta lähtöisin oleva Joakim Haldin. Ohjelmasarjassa suomalainen tv-toimittaja Bettina Sågbom haastattelee nykypäivän Ruotsissa näkyvillä paikoilla vaikuttavia suomalaisia. Joillakin haastateltavista äidinkieli on suomi, kuten Arja Saijonmaalla, joillakin ruotsi, kuten keskuspankin pääjohtaja Stefan Ingvesillä, jotkut ovat toisen polven ruotsinsuomalaisia kuten Susanna Alakoski. Tämä sarja on yksi näkökulma-valaiseva ja tarpeellinen sellainen- nykypäivän suomalaisuuteen Ruotsissa. Sarja pyörii parhaillaan myös Ruotsin SVT2-kanavalla lauantaisin klo 18.20.

Erittäin tärkeä media jonka välityksellä kanta-Suomen väestöä muistutetaan ruotsinsuomalaisten olemassaolosta on radio.
Puhelinlangat laulaa –puhelintoivekonsertti on yksi YLE:n vanhimmista ja perinteisimmistä ohjelmista. Kaksi kertaa vuodessa, joulu-ja juhannusviikkoa edeltävinä perjantai-iltoina tämä ohjelma lähetetään molemmissa maissa YLE Radio Suomen ja SR Sisuradion yhteislähetyksenä.

Perjantaina 16.12. klo 17-20 on jälleen tämänkin lehden lukijoilla mahdollisuus lähettää terveisiä tutuille ja sukulaisille Suomeen ja Ruotsiin musiikkitoiveiden kera. Lähettämällä sähköpostia osoitteeseen puhelinlangat@sr.se pääsee mukaan terveisten lähettäjien joukkoon. Juontajina toimivat Sisuradion suositut puhevirtuoosit Soili Huokuna ja Ismo Waronen.

Ollaan itsenäisiä - suomeksi

RS 48/11

Suomen historia on yksi dramaattisimpia Euroopassa. Vuoden 1917 tapahtumat kun vastakkain olivat punaiset ja valkoiset, veli veljä vastaan oli vaikea alku itsenäisyydelle.
Tuskin maa oli toipunut tästä kun alkoi toinen maailmansota johon vuosina 1939-1945 osallistui 675.000 suomalaista. Heistä kaatui 93.000, haavoittui 200.000 ja vammautui vaikeasti 90.000.
Sotavuosien jälkeen Suomessa oli kokonainen vaitelias sukupolvi joka ei ollut terve eikä sairas ja jonka täytyi jälleenrakentaa maa. Siihen aikaan ei ollut olemassa psykoterapeutteja – sodan aiheuttamat traumat eivät koskaan kadonneet sen kokeneiden mielestä.
Luultavasti ne siirtyivät jossakin muodossa jälkipolville ja ehkä tässä on yksi selitys siihen miksi suomalainen kansanluonne on sellainen kuin se on. Suomen suurlähetystössä järjestettiin hiljakkoin asian tiimoilta sotatraumaseminaari, jota koskeva juttu löytyy toisaalta lehdestä.


Dramaattinen vaihe Suomen historiassa oli myös massamuutto Ruotsiin 60- ja 70-luvuilla mikä on pääasiallinen syy siihen että täällä elää ja vaikuttaa suuri suomenkielinen väestöryhmä tänäkin päivänä.
Isänmaan myrskyisiin vaiheisiin kuuluu myös Neuvostoliiton romahtaminen 90-luvun alussa, sitä seurannut idänkaupan loppuminen ja lama sekä Suomen ja Ruotsin nopea länsi-orientoituminen ja siirtyminen EU:n jäseniksi 90-luvun puolivälissä.
Toisin kuin Ruotsi Suomi otti käyttöön myös EU:n yhteisvaluutta euron ja seurauksena tästä europolitiikka dominoi nykyään täysin suomalaista poliittista keskustelua.


6. joulukuuta 2011 juhlitaan Suomen tasavallan 94. itsenäisyyspäivää paitsi Suomessa niin myös ruotsinsuomalaisten järjestämissä tilaisuuksissa lukuisilla paikkakunnilla ympäri Ruotsia.
Näissä tilaisuuksissa vallitsee vakava ja harras tunnelma. Suomen itsenäisyys on saatu säilymään todella ankarien uhrausten kautta ja tämä vaikuttaa myös juhlinnan hillittyyn luonteeseen.


Esimerkiksi Norjan kansallispäivän (syttende mai) juhlinta on iloista ja riehakasta. Ruotsin kansallispäivän juhlinta 6. kesäkuuta keskittyy lähinnä kuningasperheen ja muiden kansallisten symbolien ympärille, kansallispäivän juhlinta on Ruotsissa iloista ja myös suhteellisen uusi ilmiö.


Jonkunlainen itsenäisyyspäivän lahja annettiin ruotsinsuomalaisille kun Ruotsin hallitus myönsi viime viikon torstaina Finska Nu –hankkeelle kolmen miljoonan kruunun avustuksen käytettäväksi kolmen seuraavan vuoden aikana, miljoona kruunua per vuosi.
Finska Nu -projekti on suunnattu suomalaistaustaisille henkilöille Ruotsissa jotka eivät aktiivisesti käytä suomen kieltä kotikielenään, erityinen kohderyhmä ovat esikoululapset, esikoulunopettajat ja lasten vanhemmat tämänhetkisissä 32 hallintoaluekunnassa. Projektia hallinnoi Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto.


Toinen tärkeä äskettäin käynnistetty hanke on Suomeksi! –projekti jonka tarkoitus on elvyttää suomen kieltä Ruotsissa, vahvistaa suomenkielistä ja kaksikielistä kulttuuritoimintaa ja nostaa ruotsinsuomalaisuus esille.
Tätä hanketta vetää Ruotsinsuomalaisten keskusliitto Axevallan ja Haaparannan kansankorkeakoulun, opintoliitto ABF:n, Suomen kulttuuri-instituutin ja Ruotsinsuomalaisen valtuuskunnan tukemana.


Nämä ovat molemmat suomen kielen kannalta tärkeitä hankkeita. Perusedellytys kielen säilymiselle on juuri sen siirtyminen sukupolvelta toiselle.

Ruosuvilinää

RS 47/11

Ruosumaassa sattuu ja tapahtuu. Tammikuussa pidettävien Suomen presidentinvaalien ruotsinsuomalaiset tukiryhmät ovat käynnistäneet toimintansa.
Paavo Lipposen vaalikampanjan tiedottajana Ruotsissa toimii Wesa Lehto, joka on toiminut aikaisemmin muun muassa Demokraatti-lehden ja Ruotsin Suomalainen-lehden päätoimittajana.
Wesan sähköpostiosoite on wesa.lehto@wilinfo.se ja siihen voivat ottaa yhteyttä kaikki jotka haluvat olla mukana sosiaalidemokraattisen presidenttiehdokkaan vaalityössä.

Myös Sauli Niinistöllä on Ruotsissa tukiryhmä. Se koostuu joukosta nuoria innostuneita aktiiveja jota vapaa-ajallaan vetää erään suuren kansainvälisen yrityksen myyntiorganisaatiossa työskentelevä Petri Hjelmman.
Ne tämän lehden lukijat jotka tuntevat että haluavat tehdä työtä Sauli Niinistön valitsemisen puolesta voivat ilmoittautua mukaan tukiryhmään Petrin sähköpostiin petri.hjelmman@yahoo.com.

Ennakkoäänestys pidetään Ruotsissa 11.-14. tammikuuta ja mahdollinen toinen kierros 25.-28. tammikuuta.
Äänioikeutettuja on Ruotsissa noin satatuhatta ja ennakkoäänestyspaikkoja on 35 ympäri maata. Tarkat osoitteet ja aukioloajat löytyvät tämän lehden kotisivulta www.ruotsinsuomalainen.com ja lehteä seuraamalla pysyy parhaiten perillä siitä missä ja milloin ehdokkaiden mahdolliset tilaisuudet pidetään.

Joulu on jo ovella ja joulumarkkinasesonki on kuumimmillaan.
Ruotsinsuomalaisia joulumarkkinoita on lukuisia ympäri maan. Suurimmat niistä ovat Tukholman ruotsinsuomalaisen koulun joulumarkkinat, ne pidetään lauantaina 26.11 klo 11-15, järjestäjä on koulun vanhempainyhdistys TURVA, yhteyshenkilönä toimii Helena Suominen, helena.su@glocalnet.net.

Suureksi ovat paisuneet myös Göteborgin ruotsinsuomalaiset joulumarkkinat.
Ne ovat lauantaina 3. joulukuuta klo 10-15 Göteborgin ruotsinsuomalaisella koululla osoitteessa Blackevägen 1, markkinapöydät joita on tänä vuonna enemmän kuin koskaan ennen on jo myyty loppuun ja kävijöitä odotetaan ennätysmäärä.
Joulumarkkinoiden puuhamiehinä toimivat länsirannikon monitoimimiehet Kari Aro ja Ari Ryynänen.

Eikä joulua ilman Jari Sillanpäätä jonka tämänvuotinen joulukonsertti on 8. joulukuuta klo 19.00 Tukholman Oscarskyrkanissa, osoite Narvavägen 6.
Tunnelmallisessa Joulukirkkoon –konsertissa soivat kaikkien aikojen kauneimmat suomalaiset ja ruotsalaiset joululaulut jotka Jari esittää lauluyhtye AiA:n kanssa.
Siihen kuuluu viisi upeaa laulajatarta jotka ovat aikaisemmin esiintyneet Jarin kanssa muun muassa euroviisuissa: Nina Tapio, Hanna-Riikka Siitonen, Merzi Rajala, Kaisa Saarikorpi ja Riika Timonen, korkeatasoista a cappella-laulantaa on siis luvassa.
Lisää joulunajan menovinkkejä löydät tämän lehden sisäsivuilta.

Järvinen, Koljonen ja Pakarinen

RS 46/11

Nuoret ruotsinsuomalaiset naisartistit marssivat vahvasti esiin Ruotsin kulttuurielämässä.
Anna Järvinen on Helsingissä vuonna 1970 syntynyt näyttävän soolouran popmusiikin saralla tehnyt säveltäjä, laulajatar ja muusikko. Kuusivuotiaana Tukholmaan äitinsä kanssa muuttanut Anna on tähän mennessä tehnyt kolme albumia. Musiikkikriitikot ovat haltioissaan ylistäen häntä Ruotsin yhdeksi lahjakkaimmista artisteista.
Äskettäin selvisi myös että Anna Järvinen tulee osallistumaan keväällä 2012 pidettäviin Ruotsin euroviisukarsintoihin kappaleella ”Porslin”, jota musiikkipiireissä pidetään vahvana kilpailukappaleena.


Johanna Koljonen on vuonna 1978 Helsingissä syntynyt suomenruotsalainen kirjailija, kulttuurikriitikko ja monien radio-ohjelmien juontaja.
Koljonen ehti opiskella Helsingissä journalistiikka kaksi vuotta ennen kuin hän muutti Tukholmaan vuonna 1999.
Viime kesänä radioyleisö sai nauttia hänen mainiosta keskustelu-ohjelmastaan Jättestora frågor med Johanna Koljonen joka lähetettiin P3-kanavalla ja nyt hänet on nimitetty ehdolle Bonnierin suuren journalistipalkinnon saajaksi mikä on suomalaistytölle melkoinen saavutus. Palkinnon saajat julkistetaan 24. marraskuuta.


Darya Pakarinen on kolmekymppinen suomalais-persialainen laulajatar joka on vuodesta 2004 lähtien tehnyt suomalaista tangoa tunnetuksi Ruotsissa Månskensorkesterin solistina. Orkesterin jäsenet ovat Darya Pakarinen (laulu), Viktor Littmarck (viulu), Amanda Fritzen (haitari), Viktor Brobacke (trumpetti), Daniel Rossetti (kitara) ja Oscar Nygren (kontrabasso).
Yhtye julkaisi ensimmäisen levynsä Älska, lid och glöm 12. marraskuuta. Se sisältää kahdeksan kappaletta, seitsemän tangoa ja yhden valssin kuutamo-orkesterin tulkitsemana.
Levyn nimi suomeksi on Rakasta, kärsi ja unhoita joka on suomalaiskansallinen tango jonka sävelsivät Toivo Kärki ja Reino Helismaa 50-luvun alussa.
Kun suomenkielinen orkesterinjohtaja Viktor Littmarck starttasi yhtyeen ajatuksena oli hakeutua suomalaisen tangon juurille nostalgisella ja sentimentaalisella tavalla. Parodiasta ei ole kysymys, yhtye on vakavalla mutta humoristisella mielellä liikkeellä.


Järvinen, Koljonen ja Pakarinen ovat vahvoja ja itsenäisiä naisia ja kulttuurintekijöitä. He puhuvat estoitta ja hyvää suomen kieltä ja ovat terveellä tavalla ylpeitä sinivalkoisuudestaan. Ruotsinsuomalaisuus on tänä päivänä hyvin monikerroksinen ja monitahoinen ilmiö, nämä lahjakkaat, maan kulttuurielämässä menestyneet nuoret ruotsinsuomalaiset naiset ovat yhdet sen kasvot.

Pasilisko poikineen

RS 45/11

Meidän jokaisen vatsassa ja suolistossa asustaa puolisen kiloa eläviä eliöitä, bakteereja jotka vaikuttavat meidän terveyteemme ja viimeisten tutkimusten mukaan myös jopa käytökseen ja ajatteluun.
Terveellä ihmisellä on sisuksissaan vähintään 160 erilaista bakteerilajia, niissä on yli kolme miljoonaa geeniä eli paljon enemmän kuin ihmisellä jolla on vain 20 000 geeniä.
Tällä bakteerieliöyhteisöllä joka elää ihmisen kanssa symbioosissa on havaittu olevan läheinen yhteys moniin sairauksiin kuten allergiaan, astmaan, Parkinsonin tautiin, sokeritautiin ja suoli- ja maksasyöpään.
Tutkijat ovat myös havainneet että bakteerit lähettelevät signaaleja jotka tekevät niiden kantajista varovaisempia. Bakteereilla ja ihmisillä on pitkä yhteinen historia ja tämän puolen kilon eliöyhteisön etu on että niiden kantaja pysyy hengissä.

Vuonna 1928 skotlantilainen tutkija nimeltä Alexander Fleming toheloi bakteeriviljelymaljan kanssa. Sinne oli päässyt hometta. Hän havaitsi että homesieni Penicillium notatum tuotti ainetta, joka tappoi stafylokokkeja.
1939 australialaiset tutkijat onnistuivat eristämään penillisiinin puhtaana, ja toisen maailmansodan loppuvaiheissa sitä alettiin käyttämään laajamittaisesti sairaanhoidossa. Alkoi antibioottien voittokulku.

Nyt kun eletään 2010-luvun alkua näyttää siltä että antibioottien menestystarina on tullut tiensä päähän. Bakteerit ovat kehittyneet yhä useammille antibiooteille vastustuskykyisiksi.
Superbakteereja jotka kestävät useita eri antibiootteja saapuu Ruotsiin tasaista tahtia ulkomaisista sairaaloista palaavien potilaiden mukana.
Pelkästään sairaalabakteeri MRSA aiheuttaa Euroopassa vuosittain yli 5 500 kuolemaa. Toinen vastustuskykyään jatkuvasti lisäävä bakteeri on tippuri.
Penisilliini ei ole tehonnut siihen vuosikymmeniin ja tänä vuonna siitä tuli vastustuskykyinen jälleen yhdelle antibiootille, kefiksiimille.

Bakteerit kehittyvät lääkeresistenteiksi evoluution mekanismin mukaisesti. Jos antibioottikuuri ei tapa taudinaiheuttajaa elimistöstä, eloon jäävät ne bakteerit joilla on vastustuskyky antibioottia vastaan.
Mitä enemmän antibiootteja käytetään sitä enemmän luonnonvalinta kehittää bakteereille lääkeresistenssiä.
Suomessa ja Ruotsissa antibioottien käyttö kääntyi laskuun 1990-luvulla, mutta Etelä- ja Itä-Euroopassa lääkeresistenssi on todella suuri ongelma.

Ruotsin tartuntaviraston (Smittskyddsinstitutet, SMI) pääjohtaja Johan Carlson soitti hälytyskelloa Dagens Nyheter-lehden debattiartikkelissa 31.10. Siinä hän kysyy mitä apua potilaalle on uudesta maksasta tai munuaisesta jos hän pian leikkauksen jälkeen menehtyy resistenttien bakteerien aiheuttamaan infektioon.
Kyse on todella vakavasta ongelmasta. Sen ymmärtävät kaikki tämän lehden lukijat jotka ovat joskus joutuneet leikkaushoitoon turvautumaan.

Kyseisessä lehtiartikkelissa Carlson antaa kolme yksinkertaista neuvoa joista kaikille on hyötyä: ensinnäkin pese kädet. Paras tapa ehkäistä bakteerien leviämistä on pitää kädet puhtaina. Toiseksi: pysy kotona kun sairastut ettet tartuta muita. Ennen kaikkea älä silloin vieraile sukulaisten luona sairaalassa tai vanhainkodissa. Kolmanneksi kun olet vierailulla lääkärin, hammaslääkärin tai eläinlääkärin luona kysy aina tarvitaanko antibiootteja koska infektiot ovat usein itsestäänparantuvia.

Paras kakkonen


RS 44/11
Muutama päivä sitten Suomessa ilmestyi Katri Merikallion ja Tapani Ruokasen kirjoittama elämäkerta nimeltä Matkalla - Martti Ahtisaaren tarina. Kirja on mielenkiintoista luettavaa kaikille suomalaisesta yhteiskunnasta kiinnostuneille.
Ahtisaari toimi tasavallan presidenttinä 1994-2000 ja sai Nobelin rauhanpalkinnon 2008 tunnustuksena mittavista saavutuksista YK:n rauhanneuvottelijana muun muassa Indonesiassa ja Kosovossa. Hän on kansainvälisesti menestynein suomalainen diplomaatti kautta aikojen.
Kirjassa on kaksi osaa, ensimmäisessä on pääosassa menestynyt maailmanmies joka kertoo leppoisasti työstään ja elämästään, toisessa osassa kerrotaan Ahtisaaren presidenttikaudesta ja siinä puolestaan tilittää katkeralta vaikuttava entinen presidentti.
Kaudesta ei jäänyt Ahtisaarelle hyviä muistoja. Saattaa olla että tämä kertoo yhtä paljon presidentin tehtävästä kuin Ahtisaaresta. Suomen tasavallan presidentin virka on vaikea ja tuulinen paikka. Se on Suomen kovin pesti johon ovat kuuden vuoden välein pyrkimässä politiikan kovimmat ja kunnianhimoisimat naamat.

Muutama päivä sitten ilmestyi myös toinen suomalaisen politiikan nykytilaa hyvin valottava kirja. Se on Eveliina Talvitien kirja nimeltä Matti Vanhanen. Mies joka halusi olla asia. Kirjassa ex-pääministeri, nykyinen Suomen perheyritysten liiton toimitusjohtaja tilittää pääministerikauttaan.
Vanhanen selvittää että hän olisi halunnut tehdä politiikkaa asioilla, ei persoonallaan. Vanhasen mielestä media pyöritteli mielivaltaisesti pääministeriä kohusta toiseen koskivatpa ne sitten vaalirahaa tai naissuhteita.
Median ohella Vanhanen arvostelee myös Helsingin käräjäoikeutta. Hän kokee ettei saanut oikeutta yksityisyyden suojaa koskevassa kirjaoikeudenkäynnissä.

Matti Vanhanen on siitä mielenkiintoinen poliitikko että hänestä olisi tullut keskustapuolueen itsestään selvä presidenttiehdokas mikäli hän ei olisi luopunut politiikasta. Hän oli puolueen ehdokas vuoden 2006 presidentinvaaleissa ja tuli kisassa hyvin numeroin kolmanneksi Tarja Halosen ja Sauli Niinistön jälkeen. Näissäkin vaaleissa keskusta olisi saanut hänestä vetovoimaisen ehdokkaan. Kun tämä on tiedossa niin Vanhasen politiikasta luopumiselle täytyy olla todella vahvat syyt.
Kirjassaan hän kertoo halunneensa saada enemmän aikaa oleskeluun lastensa kanssa.

Presidentinvaalin ensimmäinen kierros pidetään 22. tammikuuta (Ruotsissa ennakkoäänestys on 11.-14.tammikuuta) ja jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta annetuista äänistä pidetään kahden viikon kuluttua toinen vaalikierros jossa vastakkain on kaksi ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saanutta.
Sauli Niinistö on luonnollisesti ykkösehdokas valtavan kansansuosionsa takia mutta on epätodennäköistä että hänet valitaan suoraan ensimäisellä kierroksella presidentiksi. Kun vaalipäivä lähenee puolueiden peruskannattajilla on taipumus ryhmittäytyä oman ehdokkaansa taakse ja siksi tarvitaan mitä todennäköisimmin toinen kierros.

Kakkossijasta kilpailevat tällä hetkellä sosiaalidemokraattien Paavo Lipponen ja perussuomalaisten Timo Soini. Sillä kumpi näistä herroista tämän sijan valloittaa on suuri merkitys suomalaisen yhteiskunnan aatteelliselle suuntautumiselle vuosikymmeniksi eteenpäin. Jos Soini voittaa saa perussuomalainen ideologia sen kaikkine vivahteineen tuhdin annoksen uutta puhtia ja legitimiteettiä.
Tällä tulee olemaan vaikutus Suomen EU-politiikkaan ja suhteisiin muihin Pohjoismaihin, ennen kaikkea Ruotsiin.

Paavo Lipponen on ainoa muista ehdokkaista jolla on todellinen mahdollisuus selättää Soini. Pelissä on myös sosiaalidemokraattisen liikkeen tulevaisuus Pohjolassa. Niinpä puolue tulee satsaamaan kaikkensa siihen että Lipponen saadaan istutettua kakkospallille. Tulossa on raju ja värikäs presidentinvaali jossa isänmaan kohtalo määrätään pitkäksi aikaa hamaan tulevaisuuteen ja jossa merkillistä kyllä tärkeintä ei ole se kuka voittaa vaan se kuka on paras kakkonen*.

Häväistyt

RS 43/11

Suomi on maa jolla on dramaattinen historia. Yksi järkyttävä luku on sotalapset. Toisen maailmansodan aikana lähes 10% 1-14-vuotiaista lapsista lähetettiin pois Suomesta turvaan ja sotaa pakoon toisiin Pohjoismaihin, useimmat Ruotsiin. Kaikkiaan sotalapsia oli Ruotsissa noin 70 000, näistä arviolta 15 000 jäi pysyvästi tänne ruotsalaisten kasvatusvanhempien hoidettavaksi.
Sotalapsia oli valtava määrä ja nykyiset vahvat järjestöt Suomen sotalapsiliitto ja Ruotsissa Riksförbundet Finska Krigsbarn ovat tästä perintöä.

Valtaosalla sotalapsista on tuosta ajasta myönteisiä kokemuksia,
monille lapsuudessa opitusta ruotsin kielestä on ollut myöhemmin paljon hyötyä.
Tunnettuja sotalapsinimiä ovat esimerkiksi Heikki Hietamies, Laila Kinnunen, Teija Sopanen ja monet muut tunnetut 70 ikävuoden tuntumassa olevat suomalaiset.
Hietamies on kirjoittanut sotalapsikokemuksistaan kirjankin jonka pohjalta Klaus Härö ohjasi vuonna 2005 tasokkaan ja hyvin menestyneen elokuvan Äideistä parhain.
Myös Ruotsiin jääneet sotalapset ovat pääsääntöisesti menestyneet yhteiskunnassa erittäin hyvin, yksi tunnetuimpia on hiihtäjäsuuruus Toini Gustavsson. Yksi sotalapsitarina löytyy tämän lehden yleisönosastolta, sen kertoo Tarja Salmi-Jacobson.

Mutta kaikille ei käynyt yhtä hyvin. Ruotsin sotalapsijärjestön sihteeri Kai Rosnell on kartoittanut näitä tapauksia.
Monet luottamuksellisista kertomuksista joita hän on saanut kuulla ovat erittäin järkyttäviä. Jotkut lapset joutuivat kokemaan suoranaisia kauheuksia suomalaisille sotalapsille tarkoitetuissa lastenkodeissa joita sota-aikaan oli satoja ympäri maata.
Heitä pahoinpideltiin ja nöyryytettiin, sidottiin remmeillä, suljettiin pimeisiin koppeihin päiväkausiksi ja häväistiin eri tavoilla. Jotkut raiskattiin, jotkut joutuivat psyykkisesti häiriintyneiden hoitajien sadistisen kiusaamisen uhreiksi.
Samantyyppisiä tarinoita on tavattu ruotsalaisiin perheisiin sijoitettujen parissa - mm. Ruotsin sotalapsijärjestön lehti on julkaissut heidän kertomuksiaan.
Kyseessä on pieni ryhmä mutta monelle heistä jäi noilta vuosilta lähtemättömät psyykkiset ja ruumiilliset vammat.

Asia on ajankohtainen siksi että Ruotsin valtio on tänä vuonna tehnyt kaksikin selvitystä koskien kaikkia niitä tapauksia Ruotsissa vuosien 1920-1980 välillä joissa lastenkodeissa tai kasvattivanhempien hoidossa olleet lapset ovat joutuneet tämäntyyppisen kohtelun uhriksi.
Kartoituksen perusteella hallitus päätti syskuun lopussa että tällaisen kohtelun uhriksi joutunut voi hakea 250 000 kruunua korvausta valtiolta. Selvitysmies Göran Johansson esittää lisäksi myös että suomalaiset sotalapset saisivat mahdollisuuden samaan hyvitykseen. Tämä on paljolti Ruotsin sotalapsijärjestön taitavan lobbauksen ansiota.
On selvää että henkilöille jotka ovat tällaisen kovan kohtalon joutuneet kokemaan on tehty korvaamaton vahinko jota rahalla ei voi korvata. Mutta symbolinen korvaus ja anteeksipyyntö on sekin parempi kuin ei mitään.

Toimistokuukkeli ja Kekkosen
rakkauden kieli

RS 42/11

Syksyn suomalainen kirjasesonki on kuumimmillaan.
Yksi mielenkiintoisimmista kirjailijavierailuista tänä syksynä oli Jörn Donnerin visiitti Tukholman Suomi-instituutissa joitakin päiviä sitten.
Donner esitteli uusinta kirjaansa Muistiinpanoja Mannerheimista. Kirja perustuu Donnerin ohjaamaan tv-dokumenttisarjaan ja se on herättänyt mielenkiintoa myös täällä Ruotsin puolella, onhan niin Donnerilla kuin Mannerheimillakin oma vakiintunut ihailijapiirinsä myös tällä puolen lahtea.
Kyseessä on nostalginen näkemys marsalkasta. Donnerin vierailusta kertova reportaasi löytyy tämän lehden kulttuuriliitteestä.

Valtionpäämiehet on aihe joka kiinnostaa suomalaisia aina.
Raija Orasen kirja Nimeltään Kekkonen on romaani, mutta sitä voi lukea tietokirjana.
Oranen teki valtavan pohjatyön lukemalla kaikki elämäkerrat, päiväkirjat ja muun materiaalin joka Kekkosesta on kirjoitettu. Näiden pohjalta hän on työstänyt sujuvan, mielenkiintoisen ja pikkutarkan kuvauksen Kekkosen elämästä. Romaaniksi kirja muuttuu vasta kun siirrytään aiheeseen presidentti ja rakastajattaret. Kirjasta selviää että ruotsi oli kieli jota Kekkonen käytti kun hän lähetteli naisille kaikkein romanttisimpia rakkausviestejään.

Tänä syksynä kirjojen julkaisua käytetään politiikan teon välineenä tavallista enemmän. Hyvä esimerkki on Alpo Rusin kirja Tiitisen lista joka ilmestyi muutama päivä sitten. Tässä kirjassa Rusi osoittelee joitakin suomalaisia huippupoliitikoita entisiksi Stasi-agenteiksi mikä on aiheuttanut lievää poliittista päänsärkyä tietyillä tahoilla. Ja ei vaalikampanjaa ilman vaalikirjaa: tammikuu ja Suomen presidentinvaali lähenee ja piakkoin ehdokkaat alkavat tuputtamaan vaalikirjojaan valitsijoille.

Joskus johtavat poliitikot kirjoittavat kirjoja joissa ei puhuta politiikkaa vaan ihan muuta asiaa. Hyvä esimerkki tästä on Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen puoluesihteerin Mikael Jungnerin työelämän ja johtamisen salaisuuksiin vitsikkäällä tavalla paneutuva kirja Toimistokuukkeli - miksi työssä pitää olla elämyksiä ja tarkoitus.
Kaikille esimiestehtävissä toimiville kirja on ilman muuta lukemisen arvoinen opas ja vinkkilähde. Jungner markkinoi kirjan avulla taitavasti amerikkalaisperäisiä johtamisoppeja ja tietenkin itseään.

Kaunokirjallisuuden puolella Arja Saijonmaan kirja Nuori alaston nainen - Mikis ja minä kuvaa Saijonmaan osallistumista kreikkalaisten vapaustaisteluun sotilasdiktatuuria vastaan 70-luvulla.
Kirja osuu ajan hermoon siksi että parhaillaan menossa olevan Kreikan velkakriisin historialliset juuret ulottuvat tuohon aikaan.

Jari Tervon Layla on syksyn myydyin kotimainen kaunokirja Suomessa.
Kirjassaan Tervo puuttuu vaikeaan aiheeseen, kunniamurhiin ja ihmiskauppaan.
Kirjassaan Tervo yhdistää kahden hyväksikäytetyn naisen, kurdityttö Laylan ja suomalaisen Helenan tarinan, molemmat päätyvät ihmiskaupan uhreiksi.

Syksyn suomalaisia uutuuskirjoja ja viiden myydyimmän teoksen listalla ovat myös Kari Hotakaisen Jumalan sana, Anna-Leena Härkösen Onnen tunti, Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis ja Kaari Utrion Oppinut neiti.
Tähän sarjaan kuuluu myös ruotsinsuomalaisen Asko Sahlbergin uutuusromaani Häväistyt. Kirja on arvoituksia rakentava jännitystarina miehen, naisen ja pojan pakomatkasta. Kirjan tyyliä on verrattu neuvostoliittolaisen elokuvaohjaajan Andrei Tarkovskyn elokuviin joille ovat ominaisia unenomaiset ja aavemaiset kohtaukset.

Asko Sahlberg on mukana Tukholman Suomi-instituutissa lauantaina 22.10. pidettävillä ruotsinsuomalaisilla kirja- ja kulttuurimessuilla.
Luetteloa muista mukana olevista ruotsinsuomalaisista kirjailijoista alla.

Fennovoimaa

RS 41/11

Pyhäjoki on pieni noin kolmentuhannen asukkaan maalaiskunta Perämeren rannalla 30 km Raahesta etelään. Alue kuuluu Pohjois-Pohjanmaahan - sieltä on myös moni tämän lehden lukijoista lähtöisin.
Pyhäjoki nousi hetkessä Suomen tunnetuimpien paikkakuntien joukkoon kun ydinvoimayhtiö Fennovoima ilmoitti muutama päivä sitten että sinne rakennetaan Suomen kuudes ydinvoimala. Rakentaminen Hanhikiven niemellä on tarkoitus aloittaa vuonna 2015.
Vaihtoehtona oli lähes maaliviivalle saakka lappilainen Simon kunta, mutta vakaa kallioperä, harva asutus ja halvemmat rakennuskustannukset kallistivat vaakakupin Pyhäjoen eduksi.Suomessa on tällä hetkellä neljä toimivaa ydinvoimalaa, kaksi Loviisassa ja kaksi Eurajoella jonne rakennetaan parhaillaan lisäksi kolmatta.
Suomalaiset suhtautuvat positiivisesti ydinvoimaan jonka osuus sähköntuotannosta on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut keskimäärin 20-25% luokkaa.

Ruotsissa ydinvoima oli varsinkin 70-luvulla erittäin kuuma poliittinen kysymys. Vuoden 1980 kansanäänestyksessä kansa hylkäsi ydinvoiman, taustalla oli Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuus USA:ssa 1979.
Vasta viime kesänä valtiopäivät äänesti niukasti lisärakentamisen puolesta mutta lupa koskee vain vanhojen reaktoreiden korvaamista uusilla.
Ruotsin kymmenen ydinvoimalaa vastaavat noin 40% sähköntuotannosta mikä tekee maasta erittäin ydinvoimariippuvaisen.

Muualla maailmassa suhtautuminen asiaan vaihtelee melkoisesti. Saksassa atomivoima on merkittävä poliittinen kysymys. Fukushiman onnettomuuden jälkimainingeissa saksalaiset ilmoittivat viime keväänä sulkevansa kaikki ydinvoimalansa vuoteen 2022 mennessä.
Saksa on ensimmäinen teollisuusvalta joka toimii näin ja joutuu jatkossa tuottamaan sähkönsä hiilivoimalla ja ostamaan Ranskasta sähköä - joka on tuotettu ydinvoimalla.
Briteillä ja ranskalaisilla ei ole pienintäkään aikomusta luopua atomivoimasta vaan päinvastoin lisätä sen käyttöä. Myös Venäjä haluaa lisätä tuntuvasti ydinvoimaa jotta maakaasua riittäisi myytäväksi Keski-Eurooppaan.
Fukushiman katastrofi ei myöskään pelottanut kiinalaisia jotka aikovat lähivuosina rakentaa 36 uutta ydinreaktoria. Kunkin maan energiantuotannossa ovat sen omat luonnonvarat avainasemassa. Esimerkiksi Norjassa ei ole lainkaan ydinvoimaloita koska vesivoimaa on omasta takaa yllin kyllin.

Sen tyyppisiä luonnonkatastrofeja kuin maanjäristys ja tsunami jotka aiheuttivat Fukushiman suurtuhon ei Pohjois-Euroopassa esiinny.
Suomessa koetaan suurimmaksi ydinuhkaksi Pietarin alueen sähkön tuottava Sosnovyi Borin ydinvoimala jonka turvallisuudesta saatiin toukokuussa pidetyn stressitestin yhteydessä joitakin huolestuttavia uutisia. Se sijaitsee Suomenlahden etelärannalla vain noin sadan kilometrin etäisyydellä Kotkasta.

Ydinvoimakeskustelu on hyvin polarisoitunutta ja sille ovat ominaisia voimakkaat kyllä- ja ei-kannat. Alaan liittyvät turvallisuusriskit ja muu problematiikka tulevat kuumentamaan kansalaisia ja poliitikkoja puolesta ja vastaan hamaan tulevaisuuteen.
Tämä johtuu siitä että todellisia vaihtoehtoja ei ole olemassa - ihmiskunnan energiatuotanto on täysin riippuvainen ydinvoimasta.

Kreikkalaiset kriisiaakkoset

RS 40/11

Kreikka eli Hellaksen tasavalta on Välimeren rannalla sijaitseva noin 11 miljoonan asukkaan maa johon kuuluvat Balkanin niemimaan eteläosa, useimmat Egeanmeren saaret, Kreeta, Rhodos ja Joonian saaret. Monet tämän lehden lukijoista tuntevat maan koska ovat lomailleet siellä. Turismi onkin maan tärkein elinkeino.
Toiseksi tärkein elinkeino on laivanvarustamoteollisuus jonka kuuluisin edustaja oli laivanvarustajamagnaatti ja Kennedyn lesken aviomies Aristoteles Onassis.

Kreikka on täysin ainutlaatuinen maa maailmassa. Tämä johtuu historiasta. Antiikin Kreikassa syntyivät demokratia, valtio-oppi, filosofia ja luonnontieteen ja matematiikan pääperiaatteet, yliopistot, länsimainen kirjallisuus ja teatteri ja olympialaiset.
Rahan käyttö maksuvälineenä on myös kreikkalaisten keksintö, drakma oli maailman vanhin valuutta. Tätä kaikkea kutsutaan Hellaksen kulttuuriperinnöksi. Kreikka on länsimaisen sivistyksen syntypaikka.

Parin viimeisen vuoden aikana Kreikan talouskehitys on aiheuttanut runsaasti päänvaivaa muille Euroopan maille. Kreikka ei ole köyhä maa, se on pitkään ollut vauras eurooppalainen valtio. Vuonna 2009 Kreikka oli maailman maiden joukossa 27. sijalla bruttokansantuotteella, 34. sijalla ostovoimalla ja 22. sijalla elämisen laadulla mitattuna.
Kreikan talousongelmien syiden ymmärtäminen onkin ulkopuolisille vaikeaselkoista.
Eurooppalaisessa lehdistössä on spekuloitu maan velkakriisin syitä, on puhuttu korruptiosta, liian suureksi paisuneen virkamiehistön eduista, arveltu että kreikkalaisten veronmaksumoraali on heikko, jne.
Syitä lienee monia ja varmaa on ainoastaan että talouskriisi on akuutti. Kreikan julkisen talouden velka on 1,5 kertaa kansantuotteen kokoinen, pääoma pakenee hurjaa vauhtia ja maalla on vakava likviditeettiongelma. Viimeisten arvioiden mukaan maa ajautuu maksukyvyttömyyden tilaan 10. lokakuuta.

Kreikasta tuli EU:n eli silloisen EEC: n jäsen vuonna 1981 pääministerin ja sosialistisen PASOK-puolueen vetäjän Andreas Papandreoun johdolla.
Kreikka oli silloin vasta toipumassa sotilasdiktatuurista (1967-74). Talous oli kuralla eikä maa ollut taloutensa puolesta valmis talousyhteisöön. Euroopan silloiset johtajat olivat kuitenkin sitä mieltä että Hellaksen kulttuuriperintö ansaitsee Euroopan maiden demokraattisen tuen ja näin Kreikka pääsi jäseneksi.
Papandreou käytti tilaisuutta hyväkseen ja sai liittymisen myötäjäisinä neuvoteltua Kreikalle massiiviset tukiaiset ja lainat.
Vuosi 1981 oli aikaa jolloin esimerkiksi Suomessa elettiin yhä Neuvostoliiton varjossa eikä länsilähentymisestä uskallettu edes haaveilla.

Vuonna 2001 Kreikasta tuli euron jäsen ja muodolliset talousvaatimukset olivat kunnossa. Vasta jälkeenpäin selvisi että Kreikka oli fuskannut tilastojen kanssa päästäkseen mukaan yhteisvaluuttaan. Kymmenen vuoden ajan euro, johon Suomikin liittyi 2002, toimi hyvin. Vasta kun Kreikan talous alkoi 2010 alussa oireilla pahasti alettiin puhua myös euron kriisistä. Kreikan eroaminen eurosta ei ole realistinen vaihtoehto koska se johtaisi maan talouden täydelliseen romahtamiseen, kreikkalaiset ymmärtävät sen eivätkä eroa halua.
Kreikalla on nyt edessä taloutensa raaka velkasaneeraus ja tämän lisäksi muut EU-maat joutuvat keräämään kolehdin maan pelastamiseksi. Suurin maksajamaa on Saksa jonka on pakko suostua operaatioon pitkin hampain.
Tavallaan vuoden 1981 tapahtumat toistuvat - Euroopan maat joutuvat pelastamaan Hellaksen talouden jo toisen kerran.

Taloustohinan keskellä unohtuu helposti ajatus siitä mitä eurooppalaisuus pohjimmiltaan on. Eurooppa on joukko ikivanhoja kulttuurikansoja - suomalaiset ja ruotsalaiset muiden mukana - jotka ovat yhdistäneet voimansa EU-yhteistyön puitteissa.
Mitään USA:n tapaista liittovaltiota Euroopasta ei voi koskaan tulla ja juuri tämä vahvojen kulttuurivaltioiden moninaisuus on perimmäinen syy siihen miksi Eurooppa on maailman rikkain ja kilpailukykyisin maanosa.
Siksi Hellaksen kulttuuriperillisten pelastaminen on lopultakin hyvä investointi. Vahinko vain että tällä kulttuurisella ulottuvuudella ei ole minkäänlaista sijaa luottoluokituslaitosten mittauksissa - amerikkalaiset Moody´s ja Standard&Poor´s kun ovat Kreikan talousdraamassa vähän samassa asemassa kuin Zeus-ylijumala oli antiikin Kreikassa.

Myrkkyä sohvan alla

RS 38/11
Nykypäivänä terveydelle vaaralliset myrkyt ja kemikaalit vaanivat odottamattomissa paikoissa. Hiljakkoin paljastui että monet tavallisissa vaatekaupoissa myytävistä vaatteista ovat myrkyllisiä.
Tanskalainen vaatteiden maahantuoja IC Company ilmoitti elokuussa että se vetää pois vuosina 2009-2010 myytyjä vaatteita joista oli löydetty haitallisia kemikaalijäämiä. Cottonfieldin, Part Twon ja InWearin tuotteissa oli syöpää aiheuttavia väriaineita ja allergiaa aiheuttavaa nikkeliä ja väriainetta.
Näitä vaatemerkkejä on viime vuosina myyty kaikissa Pohjoismaissa.

Toinen pahoja allergisia ihottumia aiheuttava aine on dimetyylifumaraatti. Sitä käytetään homeenestoaineena kuljetusten aikana ja sitä on löydetty farkuista, huonekaluista ja kengistä. Ftalaatit ovat lisääntymiselle vaarallisia muovin pehmentäjiä, niitä on löydetty lasten leluista ja t-paitojen muovipainatuksista. Vaatekaupan myyjien parissa on myös raportoitu allergiatyyppisiä oireita.
Taustalla on vaatteiden lisääntyvä halpatuonti maista joissa tuotannossa käytetään vaarallisia kemikaaleja eikä monille niistä ole säädetty minkäänlaisia raja-arvoja vaan vastuu on vaateketjujen sisäänostajilla.

Kyse ei ole vain vaatteista. Kemikaalit ovat läsnä kaikkialla. Erilaisia kemikaaleja on noin satatuhatta ja teollisuus valmistaa niitä jatkuvasti suunnattomia määriä. Niitä on ilmassa, vedessä ja ruuassa. Ihmiskeho kerää niitä koko ajan lisää ympäristöstä, ravinnosta, kosmetiikasta, lääkkeistä ym. Kemikaalit jaetaan kolmeen ryhmään: torjunta-aineet (ruuassa ja juomassa), flataatit ja bisfenoli A (pakkauksissa, muovituotteissa) ja palontorjuntaaineisiin (rakennusmateriaaleissa, huonekaluissa, elektroniikassa).

Maailman luonnonsuojeluyhdistys keräsi pölynäytteitä ihmisten olohuoneista 12 eri maassa ja analysoi näytteet laboratoriossa.
Tutkimuksen tulokset julkaistiin viikko sitten. Osoittautui että kodin pölyhiukkaset sisältävät iho- ja tekstiilikuitujen lisäksi monia vaarallisia kemikaaleja.
Edellämainittujen kolmen ryhmän lisäksi näytteistä löytyi hyönteismyrkkyjä, PCB:tä, raskasmetalleja ja elohopeaa. Kaikissa näytteissä oli suuria määriä näitä aineita.
Tilanne on se että erilaiset myrkyt ja kemikaalit joita ennen tavattiin vain vaarallisissa tehdasympäristöissä ovat valloittaneet meidän kotimme.
Kodin maalit, tapetit, elektroniikka, huonekalut, puhdistusaineet ja rakennusmateriaalit ovat täynnä näitä aineita. Vaarattomana pidetyt pölykoirat joita löytyy jokaisen olohuoneen sohvan alta kuhisevat nykyään hengenvaarallisia myrkkyjä - erityisen vaarallinen tämä tilanne on pienille lapsille.

Kemikaaleja ei voi välttää ja niiden yhteisvaikutuksia ei tunneta. Ne aiheuttavat syöpää, astmaa, allergioita, hormonihäiriöitä, kehityshäiriöitä, epämuodostumia, hedelmättömyyttä ja vahingoittavat ihmisen geeniperimää.
Näitä aineita kertyy ihmisten elimistöön ja ympäristöön koko ajan lisää. Kemikaaleilla on myös sellainen ikävä ominaisuus että jätevedenpuhdistamot eivät kykene suodattamaan niitä vaan ne kulkeutuvat sellaisinaan vesistöön.

Ei ole olemassa lainsäädäntöä joka kontrolloisi niitä kymmeniätuhansia kemikaaleja joille altistumme joka päivä. Teollisuudella on vapaat kädet eikä minkäänlaista velvollisuutta kertoa tuotteidensa terveysvaikutuksista. Tarvitaan pikaisia toimenpiteitä. Vaaralliset kemikaalit on kiellettävä ja vaihdettava vaarattomiin. On selvää että kemikaalit ovat tulleet jäädäkseen ja monet niistä ovat kulutusyhteiskunnan toiminnalle täysin välttämättömiä.
Mutta alalle on luotava lainsäädäntö ja teollisuus on pantava seinää vasten ja vaadittava sitä varmistamaan uusien kemikaalien vaarattomuus ennen niiden markkinoille päästämistä.

Kiinalaiset tulevat ja he ovat tervetulleita

RS 37/11
Monet tämän lehden lukijoista ovat entisiä tai nykyisiä volvolaisia. Länsi-Ruotsissa tämä henkilö-, kuorma- ja linja-autojen, maanrakennuskoneiden ja merimoottoreiden valmistaja on perinteisesti ollut suomalaisten suurtyöllistäjä.
Yritys perustettiin Göteborgissa vuonna 1927 ja se on valmistanut historiansa aikana reilusti yli 15 miljoonaa autoa. Suosituin henkilöautomalli on perinteisesti ollut Volvo V70. Volvon henkilöautovalmistus siirtyi jo vuonna 1999 amerikkalaisen Fordin omistukseen ja 2010 sen osti kiinalainen autonvalmistaja Geely.

Saab on toinen tunnettu ruotsalainen automerkki, tuttu kaikille suomalaisille Trollhättanissa koska yhtiön pääpaikka on siellä, monelle myös työnantaja. Saab on alunperin lentokone- ja puolustusvälineteollisuusyhtiö joka perustettiin 30-luvulla, autoja alettiin tekemään 40-luvulla.
Saab Automobile AB myytiin vuonna 2000 amerikkalaiselle autojenvalmistajalle General Motorsille. 2009 GM ilmoitti haluavansa luopua Saabista kannattavuusongelmien vuoksi ja yrityssaneerauksen jälkeen Saabin uudeksi omistajaksi tuli viime vuoden alussa pieni hollantilainen urheiluautovalmistaja Spyker Cars ja sen karismaattinen toimitusjohtaja, kansainvälinen kaupparatsu Victor Muller.

Kuluvan vuoden maaliskuussa paljastui että Saabin ja Mullerin rahat olivat loppu kun alihankkijat lopettivat toimitukset maksamattomien laskujen takia.
Huhtikuussa Trollhättanin tehdas seisahtui ja Victor Muller on siitä lähtien kuumeisesti yrittänyt selvitä kassakriisistä erilaisten rahoittajaehdokkaiden avulla. Kaupat venäläisen ostajaehdokkaan kanssa peruuntuivat ja viimeisin pelastusyritys on kolmikantasopimus kiinalaisten autokauppaketju Pang Dan ja autonvalmistaja Youngmanin kanssa.

Volvo ja Saab ovat kansainvälisesti tunnettuja automerkkejä joiden tavaramerkki on henkilöautojen turvallisuuden parantaminen. Mutta keitä ovat nämä uudet kiinalaiset omistajat?
Geely on suuri kiinalainen autonvalmistaja ja myös samanniminen kiinalaisten suosima automerkki. Vuonna 2010 Geely oli maailman 20. suurin autonvalmistaja.
Geely-autotuotannon lukumääristä liikkuu monenlaisia lukuja mutta sadoista tuhansista valmistetuista autoista vuositasolla on kysymys.
Yrityksen aloitti vuonna 1986 kiinalainen yksityisyrittäjä Li Shufu lainatuilla rahoilla, aluksi jääkaappien ja polkupyörien valmistajana.
Geelyn pääkonttori sijaitsee Hangzhoussa Kiinan itärannikolla ja yritys valmistaa autojen ohella myös moottoripyöriä.

Mitä Saabiin tulee niin Pang Da Automobile on Kiinan yksi suurimpia autokauppiaita ja Zhejiang Youngman Lotus Automobile Co Ltd tunnettu autonvalmistaja jonka tuotteita ovat MAN kuorma-autot ja Neoplan-bussit ja Proton ja Lotus –henkilöautot.

Kiinalaiset ovat jo ostaneet perulaisten kuparikaivokset, tansanialaisten laidunmaat ja australialaisten alumiinisulattamot.
Idän jättiläisen seuraava esiinmarssi on parhaillaan tapahtumassa Euroopassa ja ostokohteena ovat merkkituotteet kuten Volvo.
Kiinalaiset ja kiinalainen pääoma ovat tänne tervetulleita. USA:ssa arvostellaan julkisesti kiinalaisten rynnistystä, eurooppalaisilla ei tällaisia pelkoja ole. Kiinalaisten yritysten ostoissa on se erikoispiirre että Kiinan valtio ja viranomaiset ovat aina jossain kulmassa mukana.
Yritykset ovat usein hyvinkin karismaattisten yksityisyrittäjien omistuksessa, mutta näillä yrittäjillä on oltava valtaa pitävän puolueen siunaus voidakseen toimia menestyksekkäästi.

Julkinen rahoitus on aina läsnä kiinalaisten kanssa yrityskauppoja tehdessä. Geelyn Volvo-kauppaa rahoitti kaksi kiinalaista kaupunkia, Sanghain lähellä olevat Dacheng ja Jiading, vastatoiveena Volvo-tehtaiden saamisesta paikkakunnille.
Myös Pang Da/Youngman hakee lupaa Saab-kaupalle maansa viranomaisilta. Suurin ongelma uusien ja aivan kelvollisten yhteistyökumppaneiden kanssa on että ne tulivat mukaan kuvioihin vasta toukokuun puolessa välissä ja kiinalainen byrokratia pyörii hitaasti. Pang Da/Youngman –sopimus nimittäin merkitsee sitä että Saabin taru ei sittenkään välttämättä ole lopussa, olkoonkin että työntekijät hakevat jo yhtiötä konkurssiin palkkasaatavien vuoksi.

Päivä jolloin maailma muuttui

RS 36/11
Monet tämän lehden lukijoista muistavat hyvin missä he olivat syyskuun 11. päivänä vuonna 2001. Silloin tehtiin Yhdysvaltain historian tuhoisin terrori-isku. Oli tavallinen tiistaiaamu ja työpäivä oli juuri alkamassa.
Neljä kotimaanlennolla ollutta matkustajakonetta kaapattiin, kaksi niistä törmäsi World Trade Center -kaksoispilvenpiirtäjiin New Yorkin Manhattanilla, ensimmäinen klo 8.46 Yhdysvaltain aikaa - ja toinen klo 9.03.
Törmäyksen seurauksena tornit romahtivat alle kahden tunnin sisällä. Yksi koneista syöksyi USA:n Washingtonissa sijaitsevaan puolustuskeskukseen Pentagoniin ja aiheutti siellä pahoja tuhoja.
Neljäs kaapattu kone putosi matkustajineen pellolle Pennsylvaniassa ja tuhoutui. Iskussa kuoli tuhansia ihmisiä, 2 750 yksinomaan Manhattanilla.

Amerikkalaisille ja etenkin presidentti George W. Bushin hallinnolle tuon päivän tapahtumat olivat valtava järkytys. Maailman ainoa supervalta oli saanut tuntuvan kolauksen.
Oli totuttu ajattelemaan että erilaiset USA:n vastaiset terroriteot tapahtuivat jossain kaukana eikä omalla maaperällä, kaikkein vähiten keskellä Manhattania.
Teon voimakkuus ja laajuus ja sen tosiseikan paljastuminen kuinka haavoittuvainen myös maailman johtava suurvalta oli tämän tyyppisille teoille oli järkytys kaikille maailman ihmisille.
Tuo päivä kymmenen vuotta sitten oli päivä jolloin maailma muuttui ja uusi historiallinen aikakausi alkoi.
Yhdysvallat aloitti ns. terrorismin vastaisen sodan sekä hyökkäsi Afganistaniin ja Irakiin.

Sunnuntaina tulee kuluneeksi kymmenen vuotta syyskuun 2001 WTC-iskuista ja ollaan menossa kohden uusia aikoja.
Presidentti Obama voi tuolloin onnitella itseään siitä että al-Qaida on saatu nujerretuksi, järjestöstä on vain sirpaleita jäljellä. Tätä on avittanut se että al-Qaidan kannatus maailman muslimiväestön keskuudessa on romahtanut. Tosin samaan aikaan USA on merkittävällä tavalla menettänyt suurvalta-asemaansa Lähi-idässä.

Presidentti Barack Obaman aikana termistä terrorismin vastainen sota on kaikessa hiljaisuudessa luovuttu ja USA on vetänyt joukkonsa Irakista koulutusosastoja lukuunottamatta.
Sota Afganistanissa jatkuu mutta syyskuun 11. päivän iskujen arkkitehti, terroristijärjestö al-Qaidan perustaja Osama Bin Laden kuoli 2. toukokuuta Pakistanissa Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen iskussa.

Yhdysvaltain sisäpolitiikassa on tapahtunut vuoden sisällä suuri muutos. Republikaanit ovat kyllästyneet sotimiseen maapallon toisella puolella ja haluavat sen sijaan omistautua kansakunnan rakentamiseen. Tähän on eniten vaikuttanut kahden käydyn sodan kustannusten aiheuttama valtava budjettivaje.
USA:ssa on syksyllä 2012 tulossa presidentinvaalit joissa istuva presidentti Barack Obama on vahva ennakkosuosikki. Näyttää siltä että maailmanpolitiikkaa tulee lähivuodet hallitsemaan Obaman oppi jonka mukaan USA enää halua olla maailmanpoliisi joka puuttuu sotilaallisesti kaikkiin maailman konflikteihin.
Obaman oppiin kuuluu myös että USA:n ei pidä toimia yksin vaan yhdessä muiden maiden kanssa ja etsiä jaettua vastuuta.

Ilmiö nimeltä Saijonmaa

RS 35/11

Ruotsista tai Suomesta löytyy tuskin ketään joka ei tiedä kuka Arja Saijonmaa on. Tämä joulukuussa 67 vuotta täyttävä teräsleidi on ollut julkisuuden valokeilassa ja kestojulkkis jo neljän vuosikymmenen ajan.
Mikkelistä porvarillisesta perheestä lähtöisin oleva Saijonmaa aloitti uransa 60-luvun lopussa Helsingissä tuolloin vasemmistoradikaalin Ylioppilasteatterin johtajana – poliittisia mielipiteitä ilmaistiin siihen aikaan laulamalla.
Vuonna 1970 hän tapasi kreikkalaisen säveltäjän Mikis Theodorakiksen ja Arjan ura läksi nousuun kun he yhdessä lauloivat Kreikan diktatuuria kumoon kansainvälisen turneen avulla.

70-luvun lopulta lähtien hän on vaikuttanut Ruotsissa ja tehnyt vuosikymmenien kuluessa erittäin monipuolisen laulu-uran, esiintynyt lukuisissa elokuvissa ja tv-ohjelmissa, osallistunut kaksi kertaa molempien maiden euroviisukarsintoihin, toiminut YK:n hyväntahdon lähettiläänä, pyrkinyt eduskuntaan ja europarlamenttiin ja kirjoittanut kirjoja.
Tällä hetkellä aktuelli on Arjan uusin kirja ”En ung naken kvinna - mötet med Mikis”, joka ilmestyi muutama päivä sitten. Arja Saijonmaa näyttää olevan energinen, väsymätön taiteilija, molempien maiden julkkispiirit hyvin tunteva diiva jolla on koko ajan uusia hankkeita menossa.
Saijonmaa on myös yksi Ruotsin tunnetuimmista suomalaisista. Hän esiintyy erittäin mielellään myös ruotsinsuomalaisissa tilaisuuksissa Jönköpingin suomiseuran tukikonsertti ja Boråsin suomenkielisen hallintoalueen vuosijuhla viimeisimpinä esimerkkeinä.

Monet muistavat kun hän pyrki sitoutumattomalta ruotsinsuomalaisten listalta Suomen eduskuntaan vuonna 2003. Arjan esiintymisessä on aina vahva suomalaiskansallinen idea laulaapa hän Uralin pihlajaa tai kirjoittaa saunakirjoja. Suuren ruotsalaisen yleisön silmissä hän on yksi näkyvimmistä suomalaisuuden edustajista Ruotsissa.
Arja Saijonmaa on mittava taiteellinen kyky joka on yli neljän vuosikymmenen ajan tehnyt korkeatasoista esitystaidetta. Tämä on melkoinen saavutus. Me tarvitsemme useampia ja lisää ruotsinsuomalaisia diivoja suurilla estradeilla, ei vähemmän.

Kielestä on kysymys

RS 34/11

Maailmassa puhutaan arviolta lähes 6000 kieltä. Näistä suurin osa on muutaman tuhannen puhujan varassa. Kielentutkijoiden arvioiden mukaan puolet maailman kielistä kuolee seuraavan sukupolven aikana ja sadan vuoden kuluttua käytössä on vain 10 prosenttia nykyisistä kielistä.

Millä tavalla kieli sitten häviää? Yleensä tämä tapahtuu siten että ylivoimainen enemmistökieli yksinkertaisesti jyrää vähemmistökielen. Tämän toteutumiseen menee luonnollisesti useita sukupolvia.
Suomen sukukielten osalta lähin esimerkki löytyy Latviasta. Siellä suomen läheinen sukukieli liivin kieli on väistynyt kokonaan latvian kielen tieltä. Tiettävästi Latvian Kuurinmaalta Liivin rannasta löytyy viimeinen elossa oleva liivin kieltä äidinkielenään puhuva henkilö, 100-vuotias Grizelda Kristina.
Toinen suomen kielen lähisukulainen joka on kokenut saman kohtalon on vatjan kieli, jota puhuu enää kourallinen iäkkäitä ihmisiä Inkerissä kolmessa kylässä Laukaanjoen alajuoksulla. Vatjalaiset ovat aina olleet pieni kansa ja se mitä on tapahtunut on että venäjän kieli on tukahduttanut ja korvannut vatjan.
Liivin ja vatjan kielet ovat kuolemassa kokonaan koska kieli ei enää siirry lapsille. Jos halutaan ottaa esimerkki lähempää niin saamen kielen eräät muodot kuten esimerkiksi inarinsaame Suomessa tai piitimensaame Ruotsissa ovat kokemassa saman kohtalon.

Yli miljoonan puhujan kieliä on maailmassa vain parisataa, suomen kieli niiden joukossa. Suomen kieli on vakiintunut kirjakieli, merkittävä eurooppalainen kieli jonka puhujien määrä maailman kielten joukossa on suhteellisen suuri, viisi miljoonaa Suomessa, lähes puoli miljoonaa täällä Ruotsin puolella ja lisäksi lähes puoli miljoonaa siroteltuna ympäri maailmaa. Kokonaisuudessaan suomen kielen puhujien määrä ei suinkaan ole vähenemässä vaan se on kasvussa.

Suomen kielen asema ruotsalaisessa yhteiskunnassa on viimeisten vuosien aikana vahvistunut roimasti. Tähän on monta syytä.
Ensinnäkin suomen kieli on saanut valtiopäivien vahvistaman virallisen vähemmistökielen aseman ja suomen kielen hallintoalueen syntyminen vahvistaa tätä kehitystä. Suomen kielen kulturellinen asema on myös muuttunut sillä tavalla että 60-ja 70-luvun ensimmäisen sukupolven työläiskulttuurista jota leimasi työelämässä pärjäämisen vaatimus ja omien kielipyrkimysten jääminen taka-alalle ollaan siirrytty 2000-luvun toisen ja kolmannen sukupolven ajatteluun jossa esimerkiksi suomalainen kirjallisuus, taide, musiikki ja tanssi - tango parhaana esimerkkinä - edustavat korkeakulttuuria.
Tähän arvomaailmaan kuuluu suomen kieltä ja kulttuuria kohtaan tunnettu suuri mielenkiinto ja vahva ylpeys omasta ruotsinsuomalaisesta identiteetistä.

Ruotsalaisen enemmistöyhteiskunnan ja puolueiden piirissä on kasvava ymmärrys siitä miten tärkeä ja attraktiivinen kansallinen erityispiirre suuren suomenkielisen vähemmistöryhmän olemassaolo Ruotsille on.
Emmehän voisi kuvitella Isoa-Britanniaa ilman skotlantilaisia, Espanjaa ilman katalonialaisia eikä Ruotsia ilman suomalaisia.
Mutta kansallisen vähemmistön olemassaolon määrää se kuinka moni puhuu tätä vähemmistökieltä. Ruotsinsuomalaisten on pidettävä huolta suomen kielestä ja valvottava aktiivisesti ja joka päivä kielellisiä oikeuksiaan kielen säilyttämiseksi myös tuleville sukupolville.

Lapsiköyhyys on totista totta

RS 32/11

Pohjolan työtätekevä kansa on näin elokuun alussa palailemassa työpaikoille kesälomilta. Kaikille loma ei merkitse irtautumista arkirutiineista tai maiseman vaihtoa.
Tutkimusten mukaan joka kuudennella perheellä Suomessa ja Ruotsissa ei ole varaa edes yhteen lomaviikkoon kodin ulkopuolella kotimaassa tai ulkomailla. Kodin ulkopuoliseksi lomaksi lasketaan myös vierailu sukulaisten mökeillä.
Tiukinta on lapsiperheillä ja kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet.

Viikon loma kodin ulkopuolella on yksi elintason mittari EU:n köyhyyden vähentämisohjelmassa.
Muita aineellisia mittareita ovat esimerkiksi puhelin, pesukone ja mahdollisuus päivittäiseen proteiinipitoiseen ateriaan.
Lomasta on tullut hyvän elämän mittari ja on valitettava tosiasia että nykypäivän pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on perheitä joilla ei ole varaa lomaan.

220.000 Ruotsin lähes kahdesta miljoonasta lapsesta elää köyhydessä kertoo Ruotsin Pelastakaa Lapset eli Rädda Barnen –järjestön raportti joka ilmestyi alkukesästä.
Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ulkomaalaistaustaiset yksinhuoltajien lapset, heistä lähes puolet elää köyhyydessä.
Raportin on kirjoittanut Växjön yliopiston sosiaalisen työn professori Tapio Salonen, alan johtava asiantuntija ja ihan aito ruotsinsuomalainen, Landskronan poikia alunperin.
Tapio Salonen varoittaa raportissaan että jos lama tai matalasuhdanne taas yllättää niin juuri tämä ryhmä on se joka kärsii ensimmäisenä.
Tapion laskelmien mukaan lapsiköyhyyden poistaminen Ruotsista maksaisi yhteiskunnalle 15 miljardia kruunua.

Suomessa köyhissä perheissä elävien lasten lukumäärä on reilu 150.000. Suomalainen lapsiköyhyys on aivan samalla tavoin kuin ruotsalainenkin yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä joissa lapset ovat alle kolmevuotiaita, ja monilapsiset perheet ovat useammin köyhiä.

Köyhien perheiden arki on elämistä ”kädestä suuhun” jossa yllättävät menot kuten pesukoneen hajoaminen voi romuttaa perheen talouden.
Työttömyys, pienet tulot ja heikko sosiaaliturva ovat vahvistavat köyhyyskierrettä ja lisäävät lasten osattomuutta ja ulkopuolisuutta monella tavalla, ja jos vanhemmilla on alkoholi-, huume- tai mielenterveysongelmia niin tilanne voi olla se että lapsi ei saa kotona ruokaa eikä muutakaan huolenpitoa.
Tämä on monen lapsen osa tänäkin päivänä.

Kukaan meistä ei voi valita vanhempiaan ja jokaisella lapsella pitäisi olla tasavertaiset mahdollisuudet.
Köyhyyden purkamiseen on olemassa lääkkeitä, kuten lapsiperheiden etuuksien lisääminen joista Tapio Salonen raportissaan puhuu.
Kansalaisten perustarpeista huolehtiminen kuuluu hyvinvointiyhteiskunnan tehtäviin.
Työ on yleensä paras suoja köyhyyttä vastaan, mutta työtä tekevän pienipalkkaisen vanhemman perhe voi silti olla köyhä. Ja luonnollisesti korkea työllisyysaste on perusedellytys köyhyyden purkamiselle koska perusturvalla ja tulonsiirroilla eläviä kohden on oltava mahdollisimman paljon veronmaksajia.

Rajalla 2011

RS 31/11

Tanska otti 5. heinäkuuta käyttöön aiempaa tiukemmat tarkastukset Saksan vastaisella rajallaan ja Juutinrauman sillalla.
Tarkastuksia kaavaillaan myös satamiin ja lentokentille, Saksan rajalle aiotaan sijoittaa useita valvontatukikohtia ja elektronisia valvontalaitteita ja vuoden loppuun mennessä näitä tehtäviä pitäisi olla hoitamassa sata uutta terhakkaa tanskalaista tullivirkailijaa.

Europarlamentti ilmoitti välittömästi vastustavansa näitä Tanskan toimia. Syynä on se että ne ovat ristiriidassa Schengenin sopimuksen kanssa.
Pohjoismaat liittyivät sopimukseen 1996 ja sen tarkoitus on helpottaa henkilöiden vapaata liikkumista Euroopan Unionin sisällä.
Tanskalaiset testaavat tällä tavalla kuinka pitkälle Schengenin sopimukset joustavat.

Taustalla on Tanskan syksyn parlamenttivaali jossa rajavalvonta on tulossa tärkeäksi teemaksi. Maahanmuuttovastainen kansanpuolue on käynnistämässä vaalipropagandansa ja ilmassa on tyytymättömyyttä mm. Euroopan taloustilanteen vuoksi.
Schengen-sopimuksen idea on ihmisten vapaa liikkuvuus ilman järjestelmällisiä tarkastuksia ja se kattaa kaikki Euroopan maat Isoa-Britanniaa ja Irlantia lukuun ottamatta.
Sisäiset tarkastukset on korvattu yhteisellä tietojärjestelmällä (SIS) ja poliisiyhteistyöllä.

Viime aikoina paineet Unionin ulkorajoilla ovat kasvaneet mm. arabimaailman ja Afrikan tapahtumien johdosta.
Ulkorajojen valvonta on jäsenmaiden vastuulla, valvonnan tarkoituksena on estää laiton maahanmuutto.
Nykyisen säännöstön mukaan kukin jäsenmaa voi tilapäisesti palauttaa sisätarkastukset jos on olemassa selvä turvallisuus uhka tai muu syy kuten huippukokous tai suuri urheilutapahtuma.

Tanskan tiukentuneen rajavalvonnan kohdalla on kysymys lähinnä mielikuvapolitiikasta. Tilanne on aivan erilainen kuin Ranskassa viime keväänä jolloin maahan pyrki suuri joukko Italiaan saapuneita tunisialaisia jolloin Ranska vaati väliaikaisia passintarkastuksia.

Tanskan suunnitelmat ovat hermostuttaneet rajanaapurin Saksan sekä EU:n kommission. On jo alettu puhumaan Schengenin rapautumisesta. Ruotsalaisen sisäasiainkomissaarin Cecilia Malmströmin mukaan olennaista on se, miten Tanskan uudet tarkastukset pannaan käytäntöön.
Jos tarkastukset rajoittavat vapaata liikkuvuutta, EU:n komissio voi ryhtyä voimatoimiin. Jää nähtäväksi onko kyseessä vain Tanskan vaalien aiheuttama tilapäinen ilmiö vai ollaanko palaamassa suljettujen rajojen ja passitarkastusten Eurooppaan.

Norjan suru on myös meidän surumme

RS 30/11

Norjan perjantaiset veriteot joita joukkotiedotusvälineissä on viime päivinä yksityiskohtaisesti ja liiankin kanssa käyty läpi koetaan voimakkaasti kaikissa Pohjoismaissa, myös ruotsinsuomalaisten keskuudessa.
Suomalaiset jakavat norjalaisten surun ja suuttumuksen. Norjan sekopäisen pyssymiehen väkivallanteot ovat isku meidän avoimuuteen, kansanvaltaan, suvaitsevaisuuteen ja mielipiteenvapauteen perustuvaa pohjoismaista elämäntapaamme vastaan.

Joukkomurhasta kiinni otettu mies osallistui aktiivisesti keskusteluun internetissä erilaisilla siirtolaisvastaisilla sivustoilla.
Netti on nykypäivänä se paikka jossa samanmieliset kohtaavat erilaisissa vertaisryhmissä saaden esikuvia ja rohkaisua toimilleen, myös sairaille ja vihantäyteisille ajatuksilleen.
Tässä mielessä yksinäinen väkivaltaisiin tekoihin taipuvainen häirikkö ei ole yksin vaan kasvualustana ja lietsojana ovat juuri tämäntyyppiset netin äärimmäisiä mielipiteitä vahvistavat ryhmät.

Norjan tapauksessa kyseessä ei kuitenkaan ole mikään satunnainen vihanpurkaus. Murhaajalla oli selvä poliittinen tarkoitus ja päämäärä: terrori-isku suunnattiin sosiaalidemokraattista hallituspuoluetta ja näin ollen myös Norjan valtiota ja poliittista järjestelmää vastaan.
Norjalaisille teosta jää perinnöksi pitkäaikainen kansallinen trauma joka koskettaa syvästi myös muita Pohjoismaita koska me jaamme samat arvot, saman näkemyksen kansanvallasta ja avoimesta yhteiskunnasta.
Terrori-isku oli suunnattu juuri kansanvaltaista ja avointa yhteiskuntaa vastaan.

Perjantain tapahtumat ovat karu muistutus siitä että idyllien aika on ohi.
Ruotsissa Olof Palmen ja Anna Lindhin murhat ovat pakottaneet kiristämään johtavien poliitikkojen turvatoimia.
Viime talvena suuri katastrofi oli vähällä toteutua kun itsemurjapommittaja räjäytti itsensä Tukholman keskustassa.
Näiden tapahtumien johdosta poliisi on saanut lisättyjä valtuuksia salakuunnella ja kerätä tietoja epäillyistä ja kaikilla ministereillä on nykyään henkivartijat.
Norjassa joudutaan viime päivien tapahtumien vuoksi suojaamaan poliitikot samalla tavalla.

Mutta yksikään maa ei kykene lisätyn poliisivalvonnan ja turvatoimien avulla täysin suojautumaan yksittäisten fanaatikkojen terroritekoja vastaan, varsinkin kun avoin ja demokraattinen yhteiskunta tulisi säilyttää.
Norjan onnettomuus ja suru on myös meidän onnettomuutemme ja surumme, norjalaiselle yhteiskunnalle heitetty haaste on myös meidän haasteemme.
Siksi kaikkialla Pohjolassa puolueiden, kansanliikkeiden ja kansalaisten on nyt näkyvällä tavalla osoitettava tukensa pohjoismaiselle kansanvaltaiselle elämänmuodolle.

Vanhuksia pahoinpidellään järkyttävällä tavalla

RS 27-29/11

Pahoinpitely on arkipäivää miljoonille vanhuksille Euroopassa. Maailman terveysjärjestön WHO:n tuoreen raportin mukaan jopa 10 000 vanhusta joutuu kaltoin kohdelluksi joka päivä.
Vuosittain 2 500 vanhusta kuolee perheväkivallan seuraukena.
Raportti piirtää dramaattisen ja järkyttävän kuvan siitä miten väkivalta tuhoaa vanhuksen ihmisarvoisen elämän lukuisissa eurooppalaisissa kodeissa. Suomi ja Ruotsi eivät ole poikkeuksia vanhusten huonossa kohtelussa.

Vanhuus on aikaa jolloin ihminen on haavoittuvimmillaan. Monet ovat riippuvaisia pahoinpitelijästään.
Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen että ikääntynyt tarvitsee aikuista lastaan, joka vanhuksen ruokaostosten sijaan käyttääkin rahat alkoholiin. Vanhus ei uskalla eikä kehtaa puhua tilanteesta koska pelkää joutuvansa vieraiden ihmisten armoille. Kyseessä on luottamuksellinen ihmissuhde, vanhus jonka luottamusta käytetään väärin tuntee tilanteesta syyllisyyttä ja häpeää.
Suomen ja Ruotsin vanhusten turvakotiyhdistysten saamista puheluista valtaosan syynä ovat juuri edellisen esimerkin kaltaiset läheisissä ihmissuhteissa tapahtuvat ikävät tilanteet.

Mutta ikäihmisiin kohdistuva väkivalta voi olla myös seksuaalista tai taloudellista tai hoidon laiminlyöntiä niin kodeissa kuin laitoksissakin.
Eräs pohjoismainem tutkimus kertoo että viime vuonna joka neljäs ikääntynyt nainen ilmoitti kärsivänsä väkivallasta tai hyväksikäytöstä. Tekijä on useimmiten puoliso, aikuinen lapsi tai hoitohenkilökunta.
Väkivallan todellista määrää on mahdoton sanoa sillä suurin osa kodeissa tapahtuvasta väkivallasta jää piilorikollisuudeksi josta ei uskalleta puhua.
Surullista kyllä vanhuksen puheita ei välttämättä aina oteta todeksi, niitä pidetään liioitteluna ja mielikuvituksena. Sairaudet kuten muistisairaus voi myös hämätä ja heikentää usein muutenkin heikossa kunnossa olevan vanhuksen asemaa.

Silloin kun vanhuksia kohdellaan kaltoin, pahoipidellään ja hyväksikäytetään puhutaan lähisuhdeväkivallasta.
Nykylain mukaan kyseessä on rikos jossa syyllisen vastuuseen saattaminen ei riipu uhrin tahdosta. Viranomaisten väliintulo on välttämätöntä silloin kun muuta ulospääsytietä ei ole.
Viranomaisten ja uhrin lähipiirin on oltava valppaina –väkivalta on osattava tunnistaa.
Väkivalta ei ole yksityisasia silloinkaan kun se tapahtuu kotona. Uhreja on kuunneltava, väkivaltaan on puututtava, asenteisiin on vaikutettava niin että uhrit uskaltavat puhua tilanteesta syyllistämättä itseään.

Nuorissa on tulevaisuus

RS 26/11

SMS-laina eli pikalaina on lyhytaikainen, vakuudeton kulutusluotto jonka suuruus on tavallisesti 1 000-5 000 kruunua. Pikavipin hakeminen tapahtuu yleensä tekstiviestillä tai netin kautta. Lainapäätöksen saa heti ja lainasumma tulee hakijan tilille muutamassa minuutissa.
Takaisinmaksuaika on yleensä yksi kuukausi. Pikalainoihin liittyy useiden satojen kruunujen suuruisia toimitusmaksuja ja todellinen lainakorko vaihtelee 250-1 500 prosentin välillä mikä tarkoittaa sitä että tuhannen kruunun suuruinen laina saattaa takaisin maksettaessa olla suuruudeltaan moninkertainen.

Pikavippilainat ovat peräisin Yhdysvalloista (payday loans) ja ne ovat viimeisten kuuden vuoden aikana rantautuneet nimenomaan Suomeen ja Ruotsiin - muualla Euroopassa ilmiö on tuntemattomampi. Täällä ne ovat levinneet epidemian lailla.
SMS-lainojen tunnusomainen piirre on että näiden lainojen käyttäjillä on vaikeuksia maksaa laina takaisin. Vuosi sitten 50 000 Ruotsissa asuvaa henkilöä oli kruununvoudin kynsissä SMS-lainan vuoksi, ja Suomessa tilanne on lähes yhtä huono.
Pikavippi-lainaloukkuun joutuneet olivat vielä muutama vuosi sitten enimmäkseen 18-35-vuotiaita mutta viime vuonna painopiste on kääntynyt aikuisväestön suuntaan.

Pikavippilainoja markkinoidaan aggressiivisella ja joissakin tapauksissa lähes harhaanjohtavalla tavalla. Houkuttelevia tarjouksia riittää ja vippaaminen on helppoa kun rahat voi saada tilille yhdellä näppäimen painalluksella.
Monta kertaa laina otetaan hetken mielijohteesta tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Kaikkein ikävin tilanne syntyy silloin kun nuori ja kokematon henkilö ajautuu pikavippikierteeseen. Jos luottotiedot menevät 18-vuotiaana ja kruununvouti on ovella niin työnteko ei tunnu houkuttelevalta - tulot menevät joka tapauksessa ulosottoon. Seurauksena voi olla pysyvä syrjäytyminen.

Yhteiskunnan toimenpiteet pikaluottoyhtiöiden kuriin laittamiseksi ovat toistaiseksi olleet vähäisiä ja tehottomia.
Kyseessä on liiketoiminnan muoto johon viranomaisten niin Suomessa kuin Ruotsissakin olisi syytä tarttua huomattavasti kovemmalla kädellä.
On täysin kohtuutonta että kourallinen finanssiyhtiöitä on saanut vapaat kädet harjoittaa liiketoimintaa tavalla jonka seurauksena on että osalta meidän nuorisoamme saattaa mennä tulevaisuus aivan pilalle.

Juhla ja juhannusilta

RS 25/11

Kesä on Pohjolassa kauneimmillaan. Tulevana viikonloppuna vietetään valon ja keskiyön auringon juhlaa. Suomalaista juhannusta johon kuuluvat juhannussauna, juhannuskokko ja juhannustanssit vietetään uutterasti myös täällä Ruotsin puolella kuten tämän lehden ilmoitussivut todistavat.
Vanhin ruotsinsuomalaisista juhlista on Torshällan juhannusjuhla, Torshagissa Suomen lippu nostetaan salkoon paikallisen perinteen mukaisesti jo 54.kerran juhannusaattoaamuna klo 9.00.

Juhannuksenvieton perinteet ovat Suomessa ja Ruotsissa hyvin samantyyppiset samaa maata ja kulttuuria kun ollaan.
Yhteinen käytäntö on että juhannuspäivää vietetään aina lauantaina joka lankeaa kesäkuun 20.-26. päivien välille.
Molemmissa maissa päivä on liputuspäivä. Tämän lisäksi juhannuspäivä on myös Suomen lipun päivä. Vuonna 1926 suomalaiset halusivat nimittäin löytää lipulleen sopivan juhlapäivän joka ei olisi liian poliittisesti värittynyt. Järjestettiin julkkiskysely, kirjailija Maila Talvion ehdotus voitti ja sen jälkeen siniristilippu on liehunut yli yöttömän yön.

Juhannus on ikivanha ja tärkeä kansanomainen merkkipäivä, tuhansia vuosia vanha valon ja hedelmällisyyden juhla. 300-luvulla kirkko puuttui peliin ja alkoi juhlia päivää Johannes Kastajan päivänä mistä tulee nimi juhannus.
Ruotsissa on jopa esitetty puheenvuoroja ja vaatimuksia maan kansallispäivän siirtämisestä juhannukselle. Tunnetuin tämänsuuntaisten ajatusten esittäjä on kirjailija, Suomenystävä ja –tuntija Herman Lindqvist. Hänen mukaansa juhannus on Ruotsin luonnollinen kansallispäivä ja ollut kansan tajunnassa sitä jo kauan ennen kuin käsite kansallispäivä otettiin käyttöön.
Hermanin ehdotuksilla on lienee vähäinen mahdollisuus toteutua mutta joka tapauksessa ne korostavat sitä tosiseikkaa että tämä keskikesän juhla on meidän kaikkein vanhin ja kansanrakkain juhlapyhämme.

Lehden toimitus toivottaa kaikille lukijoille hyvää jussia.

Kesäsaunaan suomalaisen mieli

RS 24/11

Mökki-intoilu ja suoranainen mökkihulluus on erottamaton osa suomalaista kansanluonnetta, onhan Suomessa reilu puoli miljoonaa kesämökkiä ja tämän lisäksi 200 000 maatilojen ym. yhteyteen rakennettua mökkiä.
Ja osataan täällä Ruotsinkin puolella tämä touhu koska maassa on lähes 700 000 kesämökiksi laskettavaa loma-asumusta. Tutkimusten mukaan suomalaisten ja ruotsalaisten mökkeily on pääpiirteiltään samantyyppistä puuhastelua.
Ruotsinsuomalaiset ovat mökkeilyn ja saunomisen suurimpia ystäviä ja useimmilla on käytössä oma tai vuokramökki.

Suomalaisen mökkihulluuden on usein oletettu johtuvan siitä että maalta kaupunkiin on muutettu vasta vähän aikaa sitten.
Asiaa on tutkittu ja on selvinnyt että mökkeily onkin osa kehittynyttä turismia, vapaa-ajalla halutaan vaihtelua ykkösasumiselle.
Mökillä haetaan toisenlaista kokemusta ja elinpiiriä ja halutaan tehdä asioita toisin, ja usein irtiotto arjesta alkaa jo mökkimatkasta.

Kesämökki on monelle melkoinen puuhastelupaikka, joidenkin mielestä työleiri johon kuuluu vedenkantamista ja puiden pilkkomista.
Mitä mökillä saa tehdä ja ei saa tehdä on erittäin tärkeää, esimerkiksi mitä tulee mukavuuksiin. Mökkiä halutaan varjella toisenlaisena paikkana ykkösasuntoon verrattuna.

Suomalaisille sauna ja saunominen on mökillä kaikkein pyhin ja olennaisin asia. Saunominen on ikäänkuin mökki mökissä, tavallisen mökkipäivän päättää usein saunominen. Ja kun saunalle mennään niin siellä ei katsota televisiota tai tehdä asioita jotka pilaavat saunomisnautinnon. Ja kunnon sauna on tietenkin puulämmitteinen ja mielellään järven rannassa.

Monille saunominen on rituaali joka siirtää mielen mökin rauhaan ja hiljaisuuteen, toisille se on seurustelumuoto johon löylynoton lomassa kuuluu istuskelu terassilla tai takkahuoneessa kavereiden tai perheen kanssa.
Saunotaan sitten yksin tai yhdessä niin saunomisen ajaksi käytännön puuhastelu taukoaa.
Mökkielämä ei ole pelkkää saunomista mutta siihen kiteytyy mökkielämän keskeinen olemus. Saunominen on ikäänkuin akkujen lataamista.
Sauna on paikka josta suomalais-ugrilainen heimo hakee sitä alkujuurista syntyenergiaa jonka avulla se taas jaksaa eteenpäin.

Toimi näin kun perit metsää Suomesta

RS 23/11

Suomen lähes miljoonasta yksityisestä metsänomistajasta puolet asuu kaupungeissa ja monet heistä täällä Ruotsin puolella. Ruotsinsuomalaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää kun he perivät kotitilojaan, jotkut pienempiä jotkut suurempia maa-ja metsätilkkuja, onhan ruotsinsuomalaisten ensimmäinen sukupolvi pääosin lähtöisin metsävyöhykkeeltä.

Usein perintömetsässä ei olla koskaan käyty. Kesälomalla usein lähdetäänkin katsomaan perintömetsää. Urbanisoitunut ja ruotsalaistunut uusi metsänomistaja ei useinkaan tiedä paljoakaan metsänhoidosta johon kuuluu muun muassa taimien istutus, metsän lannoitus, säännöllinen harvennus ja hakkuu.
Suomessa asiaan liittyviä asioita säätelee metsälaki jonka vastaisesti omaa metsää ei saa käsitellä, ei saa esimerkiksi hakata aukoksi liian nuorena tai harventaa liikaa.

Uuden metsänomistajan pitää tietää mitä metsänsä kanssa haluaa tehdä eli pitääkö metsän vai luopuuko siitä, haluaako tuloja puun myynnistä vai pitää oman metsätilkun luonnonmukaisena virkistys-ja lomapaikkana. Mikäli haluaa pitää metsän ja haluaa päästä helpolla voi hoitopalvelut ostaa paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä.
Toki metsän voi hoitaa myös itse mutta silloin pitää tietää mitä tekee.
Lisätietoja metsälaista ja hoito-ohjeita saa nettiosoitteista www.metsäkeskus.fi ja www.metsavastaa.net.

Jos haluaa myydä metsätilan muulle kuin lähisukulaiselle joutuu maksamaan veron luovutusvoitosta. Se lasketaan luovutushinnan ja hankintahinnan erotuksesta.
Hankintahinta on perukirjaan kirjattu metsän arvo eli kannattaa varmistaa ettei arvoa merkitä liian pieneksi. Tällä hetkellä metsätilojen kauppa Suomessa käy hyvin ja hinnat ovat korkeita.

Metsänhoito on kallista puuhaa. Suomen metsälain mukaan uuden metsän perustaminen on pakollista aina kun metsässä on aukko.
Kun perustaa taimikon, maanmuokkaus maksaa noin 200 euroa hehtaarilta ja istuttaminen 700-1000 euroa hehtaarilta. Taimikon hoito maksaa 250-400 euroa hehtaarilta. Taimikot aiheuttavat pitkään pelkkiä menoja, ja ensimmäiset puukaupat pääsee tekemään kun harventaa 30-40–vuotiasta puustoa.
Mutta metsä muodostuu eri ikäisistä metsiköistä ja osasta voi yleensä hakata heti. Päätehakkuissa tuotto on 7 000-12 000 euroa hehtaaria kohden. Metsätulot ovat pääomatuloa mikä vero on Suomessa suuruudeltaan 28 prosenttia.
Omistaja saa vähentää verotuksessa tulonhankintaan liittyneet menot. Yhteismetsää verotetaan yhteisetuutena jonka vero on 26 prosenttia.
Ruotsin Suomalainen -lehden veroasiantuntija selvittää tarkemmin toisaalla tässä lehdessä metsäverotuksen kiemuroita.

Metsänhoitoon voi saada myös tukea. Suomen valtio tukee monia hoitotöitä, esimerkiksi taimikonhoitoon saa tukea jos hoidettavaa on vähintään hehtaari ja taimet ovat miestä korkeampia.
Nuoren metsän hoitoon voi saada tukea jopa puolet kustannuksista, Pohjois-Suomessa enemmänkin. Myös metsänojitusta ja metsätien tekemistä tuetaan.
Lisätietoa tuista saa paikallisesta metsänhoitoyhdistyksestä.

Jätkän humppa ja kansallispäivä

RS 22/11

Humppa oli suomalaisten tanssilavojen nopeatahtinen suosikkitanssi varsinkin 70-luvulla. Sen suuria nimiä on mm. Erkki Junkkarinen ja Jätkän humppa on tunnetuin suomalainen tämän lajin musiikkikappale.
Kappaleen äänitti alun perin Mutkattomat-yhtye vuonna 1976 laulusolistinaan Erkki ”Eki” Jantunen.
Tulevana lauantaina 4. kesäkuuta tämä koko Suomen kansan tuntema humppakeisari saapuu esiintymään eteläiseen Ruotsiin, Malmön kupeessa sijaitsevaan Landskronaan missä paikalliset suomalaiset järjestävät Humppariehan jo 20. kertaa.
Humppatapahtumia järjestetään Suomessa nykyisin erittäin harvoin ja Landskronan pitkät perinteet omaava humppatapahtuma on ainutlaatuinen lajissaan.
Varsinkin tapahtuman iltatanssit ovat paikallisten suosiossa. Tulevana pitkänä vapaaviikonloppuna 2.-5.6. pidetään myös Mariestadissa tapahtuma suomalaisen tanssimusiikin merkeissä.
Tapahtuman järjestävät Mariestadin suomi-seura ja Saanko Luvan –tanssiseura ja paikallisena koordinaattorina toimii Esa Myllymäki.
Tapahtuma sisältää tanssikursseja ja tanssit joka ilta. Festivaalialueena on Karlsholme Folkets Park, joka sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Vänernin rannalla aivan Mariestadin keskustan tuntumassa.
Osoitteesta www.saankoluvan.se saa lisätietoja asuntovaunupaikoista ja ohjelmasta.

6. kesäkuuta vietetään Ruotsin kansallispäivää. Vuodesta 1916 lähtien tätä päivää on vietetty Ruotsin lipun päivänä, 1983 siitä tuli virallisesti valtiopäivien päätöksellä kansallispäivä ja 2005 lähtien myös vapaapäivä.
Tänä vuonna kansa tulee seuraamaan erityisen suurella mielenkiinnolla kuningasperhettä koska heillä on keskeinen rooli päivän tapahtumissa.
Mielenkiintoa saattavat lisätä myös erilaiset tiedot joita erityisesti kuninkaan eräistä edesottamuksista on viime aikoina liikkunut lehdistössä.
Selvää on, että niin kuningas Kaarle Kustaa kuin humppakuningas Jantunenkin tulevat hoitamaan tehtävänsä komeasti ja kunnialla - molemmat kun ovat rutinoituneita alansa ammattilaisia.
RS-lehden toimitus toivottaa kaikille lukijoille hyvää alkavaa kesää!

Viikonloppuna tapahtuu

RS 21/11
Tulevana lauantaina 28. toukokuuta klo 11.30 pamahtaa Tukholman 33. maratonin lähtölaukaus. Lähtö tapahtuu Tukholman Stadionin ulkopuolelta, tämä 42 kilometrin ja 195 metrin mittainen matka juostaan Tukholman keskustassa ja sen ympäristössä.
Kyseessä on melkoinen massaurheilutapahtuma: ilmoittautuneita 20 000, toimitsijoita 3 000 ja yleisöä radan varrella satojatuhansia. Kun juoksu järjestettiin ensimmäisen kerran 1979 sen voitti suomalainen Jukka Toivola. Reilu 5000 juoksijaa Suomesta on mukana tänäkin vuonna.
Ruotsinsuomalaisia osallistujia on myös monia, heistä parhaana esimerkkinä boråsilainen Pekka Ahola joka on juossut kaikki tähän mennessä järjestetyt Tukholman maratonit.
Tämän todellisen maratoniveteraanin haastattelu löytyy toisaalta tästä lehdestä.

Elitloppet on ravikansan vuotuinen suurtapahtuma joka on vuodesta 1952 lähtien järjestetty toukokuun viimeisenä sunnuntaina Solvallan raviradalla Tukholmassa.
Kyseessä on yksi maailman kovimmista ravikilpailuista jossa ykköspalkinto on kolme miljoonaa kruunua.
Kilpailumatka on 1 609 metriä ja finaalissa kahdeksan hevosta juoksee kilpaa. Eliloppetissa on aina ollut mukana paljon suomalaisväriä sekä katsomossa että areenalla koska Ruotsin huippuravikuskien ja valmentajien joukossa on monia suomalaisia.

Viikonloppuna on ruotsinsuomalaisen musiikkiviihteen suurmiehen Ari Haataisen juhlakonsertti, tämä Pavarottin ja Rednexin kanssa kiertänyt ja useita kansainvälisiä harmonikkakilpailuja voittanut eskilstunalainen on soittanut harmonikkaa eri estradeilla jo neljä vuosikymmentä.
Arin juhlakonsertti ja tanssit pidetään Huvimaja Hurmiossa Huddingessa lauantaina 28.5. klo 18.00 alkaen.

Niin ajat kuin elät

RS 20/11
Päivittäin autoa käyttävät tietävät että tien päällä sattuu kaikenlaista ja että vastaan tulee jatkuvasti myös huonotapaisia ja aggressiivisia kuljettajia. Rattiraivo voi ilmetä dramaattisella tavalla.
Hiljakkoin eräs pohjalaismies raivostui vastaantulleeseen autoilijaan jolla oli hänen mielestään liian kirkkaat valot. Mies teki u-käännöksen ja sanaharkan jälkeen pahoinpiteli naiskuljettajan.
Mies tuomittiin sakkoihin ja vahingonkorvauksiin. Tämä rattiraivotapaus sattui Suomessa mutta se on esimerkki elävästä elämästä tilanteista joita liikenteessä sattuu joka päivä.
Röyhkeä ja aggressiivinen kiilailu ja ohittelu tai hidastelu risteyksissä ja liikennevaloissa ovat jokapäiväisiä ja tuttuja tilanteita tämänkin lehden lukijoille. Liikenteessä pinna kiristyy ja verenpaine nousee helposti.

Useimmat meistä ovat omasta mielestään ajoneuvon ja liikennesäännöt hallitsevia kunnollisia autokansalaisia. Kysymys onkin siitä mitä on ratin ja penkin välissä.
Kun rattiin istutaan niin ihmisen persoonallisuus ei jää kotiin vaan mukana tulee koko paketti, autoilijan persoona ja luonne kaikkine ominaisuuksineen. Autoilijan itsetuntemus ja itsehallinta ovat tärkeitä tekijöitä myös silloin kun onnettomuuksien syitä etsitään.
Auton lisäksi kuljettajan pitäisi hallita myös itsensä.

Liikennepsykologit ovat kehittäneet joukon vinkkejä ja neuvoja siihen miten rattiraivoa voi hillitä. He suosittelevat muun muassa yksinään jupisemista - mutta kiroilua tulisi välttää ainakin silloin kun autossa on lapsia.
Jos oikein ankara rattiraivokohtaus yllättää olisi parempi pysähtyä hermotauolle ja tosi ärtyneenä ei kannattaisi rattiin käydä ollenkaan.
Ihmiset ajavat niinkuin elävät ja luonne näkyy liikenteessä. Aggressiivinen henkilö on aggressiivinen liikenteessäkin ja ihminen joka antaa toisille tilaa tekee niin myös liikenteessä. Liikenne käy jatkuvasti turvallisemmaksi suhteessa ajokilometreihin - uudet autot ovat parempia mitä kolariturvallisuuteen tulee ja tieverkostoakin kohennetaan koko ajan.
Ongelmaksi nouseekin miten parannetaan kuljettajien ”kolariturvallisuutta” varsinkin kun liikenteessä on väestön ikääntymisen johdosta yhä enemmän autoilijoita joiden ajokyvystä ei ole varmuutta.

Mikä maa, mikä valuutta

RS 19/11
Euro on Euroopan unionin yhteinen valuutta joka otettiin käyttövaluutaksi kahdessatoista EU-maassa, myös Suomessa, vuoden 2002 alussa. Euro on toinen maailman merkittävistä valuutoista dollarin ohella. Tällä hetkellä euroalueeseen kuuluu seitsemäntoista EU-valtiota.

Ruotsi on Euroopan Unionin jäsenmaa ja sopimusten mukaan käyttövaluutan pitäisi Ruotsissakin olla euro. Näin ei kuitenkaan ole.
Asiasta pidettiin vuonna 2003 kansanäänestys jossa ei-kanta voitti kun 56 % ruotsalaisista vastusti kruunujen vaihtamista euroon.
Tämän jälkeen Ruotsi pyysi EU:lta että se saisi säilyttää oman valuuttansa. Ruotsin kruunu on vapaasti kelluva valuutta eikä sitä ole sidottu euroon tai euron kurssiin millään tavalla.
Viime aikoina kruunun arvo on vahvistunut ja oma vapaa valuutta tuntuu olevan tämänhetkisen eurooppalaisen talouskuohunnan keskellä turvallinen ratkaisu.
Kaksi muuta EU-maata jotka ovat säilyttäneet oman valuuttansa ovat Iso-Britannia ja Tanska jotka neuvottelivat erivapauden jo 90-luvulla kun Maastrichtin sopimusta tehtiin.

Euroalue syntyi 90-luvun aikana pitkän kehityksen tuloksena ja Suomi oli tässä kehityksessä mukana alusta alkaen ja kansanäänestyksiä ei asiasta järjestetty vaan poliittinen johto vei Suomen yhtenä miehenä ja naisena euroalueen ytimeen.
Suomen politiikkaan euroyhteistyöllä on viime aikoina ollut dramaattisia vaikutuksia. Eduskuntavaalien rintamalinjat ja Perussuomalaisten vaalivoitto ja vaikeat hallitusneuvottelut ovat suora seuraus eurojäsenyyden ongelmista ja siitä miten suomalaiset yrittävät etsiä ratkaisua näihin ongelmiin.
Perussuomalaisten vaalivoitto on myös oire siitä että merkittävä osa Suomen kansasta on vakavasti huolestunut euroalueen toiminnasta ja ne kriittiset kommentit joita puolueen puheenjohtaja Timo Soini esitti viime viikolla Wall Street Journalissa ovat täyttä asiaa myös monien EU-virkamiesten mielestä.

Soinin mukaan Brysselin herrojen luoma euroalue nykyisine tuki-ja vakausrahastoineen on hankala ja huonosti toimiva systeemi jossa heikot maat ajetaan konkurssiin ja suurpankkien luottotappiot maksatetaan veronmaksajilla.
Yhteisvaluutta-alueessa on se ongelma että taloudeltaan heikkojen maiden kuten Kreikka, Irlanti ja Portugali ongelmista tulee kaikkien jäsenmaiden ongelmia.
Euro aiheuttaa Suomi-neidolle päänsärkyä ja näyttää siltä, että tämä tilanne on pysyvä.
Ruotsilla, Tanskalla ja Norjalla on kullakin oma kruununsa eikä niillä näitä murheita ole vaan ne ovat päässeet eurooppalaisesta talouskurimuksesta kuin koira veräjästä.
Suhde euroon ja euroalueen heikkojen maiden ongelmien vaikutus politiikkaan hiertää Suomessa eikä ole ihme että Soinilla ja muilla Vennamon perillisillä on tullut markkaa ikävä.

The Spirit of Finland:
Borås ja Sundbyberg

RS 18/11

Borås on noin sadantuhannen asukkaan kaupunki Länsi-Götanmaalla noin sadan kilometrin etäisyydellä Göteborgista.
Kaupunki oli pitkään Ruotsin tekstiiliteollisuuden keskus ja hyvin moni kaupungin suomalaisväestöön kuuluvista on ollut tämän teollisuudenalan palveluksessa.
Nykyisin kaupunki tunnetaan postimyyntiyrityksistä ja hyvin menestyneestä huippujalkapalloseura IF Elfsborgista.

Borås on aina ollut erittäin vahva suomalaispaikkakunta. Kaupunki on tuottanut valtiopäiville yltäneitä suomalaispoliitikkoja kuten Lahja Exner ja Unto Einar Suhonen, huippu-urheilijoita kuten Meeri Bodelid, ja monia muita urheilun ja kulttuurin suomalaisia vaikuttajia.
Boråsissa on iso joukko suomalaisia järjestöjä ja valtuustossa on aina ollut ja on parhaillaankin monta suomalaista valtuutettua.
Viime vuonna kaupungista tuli suomen kielen hallintoalueen jäsen paljolti suomalaisjärjestöjen yhteistyövaltuuskunnan ja sen silloisen puheenjohtajan Juhani Rantasen ponnistelujen ansiosta.
Boråsin esimerkki oli hallintoaluehankkeen etenemisen kannalta tärkeä asia länsirannikolla koska se vauhditti ratkaisevalla tavalla myös Göteborgin mukaan tuloa sekä Skövden ja Trollhättanin pääsyä hallintoalueen jäseniksi ensi vuoden alusta.

Tulevana lauantaina 7.5. Boråsin kaupunginpuistossa pidetään The Spirit of Finland –festivaali, hallintoalueeseen liittymisen yksivuotisjuhlana, pääartistina ja vetonaulana Timo Räisänen joka on yksi Ruotsin tunnetuimpia miespuolisia artisteja.
Muu ohjelma on rap-, tango- ja harmonikkaesityksiä ym. lapsille ja aikuisille suunnattuja korkeatasoisia musiikkinumeroita ruotsinsuomalaisten artistien esittäminä.

Sundbyberg on lähes neljänkymmenentuhannen asukkaan kaupunki Tukholman kainalossa. Kaupungissa on aina ollut merkittävä suomalaisväestö ja Maraboun suklaatehdas on kautta vuosikymmenien ollut paikkakunnan yksi merkittävämpiä suomalaistyöllistäjiä. Alueella on aina ollut aktiivisia suomalaisjärjestöjä ja kunta pääsi mukaan hallintoalueeseen viime vuonna mutta hallintoaluevirkamiestä ei ole vielä palkattu.
Tulevana sunnuntaina 8.5. Sundbybergin Folkets Husilla pidetään suomalaisille suunnattu tiedotus- ja viihdetilaisuus jossa kerrotaan hallintoalueeseen liittyvistä mahdollisuuksista ja oikeuksista. Mukana tilaisuudessa ovat ruotsinsuomalainen valtiopäiväedustaja Nina Lundström (fp) ja Tukholman kaupungin hallintoaluetiedottaja Pertti Koistinen.
Tilaisuudessa esiintyy myös tamperelainen viihdetaiteilija ja kansanedustaja (k) Mikko Alatalo.

Vapunaikaa

RS 17/11

Edessä on vappuviikonloppu. Suomalaisille ja ruotsalaisille vappu merkitsee lähinnä kahta asiaa: ylioppilaiden juhlintaa vapunaattona ja työväen marsseja vapunpäivänä.
Vappua juhlitaan ennen kaikkea kaupungeissa ja sitä vietetään Suomessa ja Ruotsissa samantapaisin menoin ja seremonioin samaa kulttuurialuetta ja maata kun ollaan. Vappua ei tällä tavalla juhlita missään muualla maailmassa.

Vappu ylioppilaiden juhlapäivänä on lähtöisin Ruotsista ja mistä se levisi Suomeen. Ylioppilaslakki on tämän juhlan näkyvin tunnusmerkki molemmissa maissa.
Helsingissä vapunaaton suuri opiskelijajuhla on Mantan eli Havis Amanda –patsaan lakitus ja vapunpäivän aamuna Ullanlinnanmäellä Kaivopuistossa pidetään ulkoilmajuhla jossa esiintyvät ylioppilaskunnan laulajat ja Retuperän WBK.
Ruotsissa ylioppilaat juhlivat useilla paikkakunnilla perinteisin menoin muun muassa Göteborgissa, Linköpingissä, Lundissa ja Uppsalassa.
Ruotsinsuomalaiset opiskelijat ovat aina osallistuneet täysillä näihin juhlintoihin.
Tämän vapun osalta tarkempaa reportaasia asiasta ensi viikon lehdessä.

Vapusta tuli työläisten kansainvälinen mielenosoituspäivä 1800 –luvun lopussa työläisten toisen internationaalin päätöksellä ja sen jälkeen vapunviettoon ovat kuuluneet vasemmistopuolueiden järjestämät vappumarssit ja puhetilaisuudet niiden yhteydessä.
Vappupuheet ovat poliitikoille tärkeitä koska he saavat tällöin oivan tilaisuuden tehdä mainosta omalle puolueelleen. 70-ja 80-luvuilla joka oli vappumarssien suuruudenaikaa suomalaisten yhdistysten edustus sosiaalidemokraattien kulkueissa oli näyttävä mutta nykyään ruotsinsuomalaiset aktivistit marssivat paikallisten ruotsalaisten s-yhdistysten lippujen alla.

Vappu on myös kevään tulon juhla johon kuuluvat vappuhuiskut, serpentiinit, ilmapallot, tippaleivät ja vappusima joiden viimeksi mainittujen reseptejä voi lukea toisaalta tästä lehdestä Niukkasen emännän tarjoilemana.

Aitoa ruotsinsuomalaista ohjelmatarjontaa on vappuna monenmoista. Ruotsinsuomalaiset yritys-ja palvelumessut pidetään Göteborgissa. Älvkarlebyn kunta järjestää Skutsärin kirjastossa Paula Vartiaisen kirjailijavierailun 28.4. Iivosen perhe konsertoi Huddingessa 28.4. ja Norrtäljen kirkossa 29.4. Hallintoaluehanke on innoittanut myös The Spirit of Finland –tapahtuman joka pidetään Boråsissa 7. toukokuuta. Siinä muutamia esimerkkejä lähiajan tapahtumista - hauskaa vappua!
 

 

  
12 kk 760 kr, 6 kk 390 kr
12 mån 760 kr, 6 mån 390 kr.
2 vuotta (24 kk) 1500 kr.
2 år (24 mån) 1500 kr.
Ilmestyy torstaisin 52 nroa/vuosi / utkommer varje torsdag.
Lehtitilaus/Prenumerera
Lehden voit ostaa seuraavista lehtikioskeista ympäri maata. Lehtimyyntipisteet

Annons
 

Valtakunnalliset karaokelaulun
harrastajien alkukilpailut & tanssit
 
Tanssien järjestäjä!
Ruotsinsuomalaiset laatumuusikot

 

 
© RS PRESS AB 2011